Willem Barents

Tässä artikkelissa tutkimme historiaan lähtemättömän jäljen jättäneen hahmon Willem Barents kiehtovaa elämää. Willem Barents on valloittanut lukemattomien ihmisten mielikuvituksen vaatimattomista aloituksista odottamattomaan kuuluisuuteensa. Näillä sivuilla löydämme heidän saavutuksensa, kamppailunsa ja voittonsa sekä heidän vaikutuksensa tämän päivän yhteiskuntaan. Eksklusiivisten haastattelujen ja laajan tutkimuksen avulla selvitämme Willem Barents:n menestyksen salaisuuksia ja tutkimme hänen pysyvää perintöään. Valmistaudu uppoutumaan jännittävälle matkalle, joka vie sinut tuntemaan kaikki Willem Barents:n elämän tärkeimmät osa-alueet.

Willem Barents
Henkilötiedot
Syntynyt1550
Terschelling, Seitsemäntoista provinssia
Kuollut1597 (46–47 vuotta)
Barentsinmeri
Ammatti tutkimusmatkailija

Willem Barents (1550?, Terschelling, Seitsemäntoista provinssia – 20. kesäkuuta 1597 Jäämeri, holl. Barentsz) oli hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi. Hän teki Jäämerelle kolme matkaa etsiessään koillisväylää Itä-Aasiaan. Aiemmin hän oli matkaillut Espanjassa ja Välimerellä, josta hän oli julkaissut kartan.[1]

Barentsin seurue jääkarhun metsästyksessä.

Ensimmäisellä matkallaan vuonna 1594 hän löysi Novaja Zemljan, kolmannella matkalla vuonna 1596 Karhusaaren ja Huippuvuoret. Kolmannella matkallaan Barents kävi pohjoisempana kuin kukaan häntä ennen, saariryhmän pohjoisrannikolla, joka on leveyspiirillä 80° 11' N.[2] Barents antoi Huippuvuorille nimen Spitsbergen, mutta nykyisin se tarkoittaa norjaksi virallisesti vain pääsaarta, ja saariryhmän nimi on Svalbard, jota nimeä viikingit olivat käyttäneet niistä jo aiemmin.lähde? Suomeksi kuitenkin koko saariryhmä on Huippuvuoret. Saarella on venäläisten kaivoskylä Barentsburg.[3]

Kolmannella matkalla laiva juuttui jäihin ja Barents joutui jäämään talvehtimaan Novaja Zemljan rannikolle. Ravinnokseen ja lamppujen polttoaineeksi kaadettiin karhuja.[4] Laiva ei irronnut jäistä alkuvuodesta 1597, joten miehistö lähti avoveneillä kohti Kuolan rannikkoa. Kaksitoista miehistön seitsemästätoista jäsenestä selviytyi, mutta Barents itse sairastui keripukkiin ja kuoli.[5][6] Talvehtimispaikalle rakennettu talo löytyi vuonna 1871. Vuonna 1875 paikalta löytyi osa Barentsin päiväkirjasta, jota säilytetään nykyisin Rijksmuseumissa Hollannissa.[1][7]

Barentsin mukaan on nimetty Barentsinmeri[8] eli se Jäämeren osa, joka on Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Novaja Zemljan välissä, sekä Barentsinsaari,[5] joka on Huippuvuorten saaristoon kuuluva saari sen itäpuolella.

Lähteet

  1. ↑ a b Rijksmuseum, Willem Barents (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 12.2.2012
  2. ↑ Tutkimusmatkat Svalbardin alueella, viitattu 12.2.2012
  3. ↑ Ultima Thule 2011, viitattu 12.2.2012
  4. ↑ 1600-luvulla muskotti oli maailmankaupan öljy, Hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 12.2.2012
  5. ↑ a b Poroposti, 2007 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 12.2.2012
  6. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s. 71
  7. ↑ Willem Barents Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.12.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Britannica.com, viitattu 12.2.2012

Aiheesta muualla