William Beveridge

Tässä artikkelissa tutkimme aihetta William Beveridge, joka on ollut huomion ja keskustelun aiheena eri aloilla. William Beveridge on konsepti, joka on herättänyt kiinnostusta ja kiistaa, koska se vaikuttaa tämän päivän yhteiskuntaan. Kautta historian William Beveridge:llä on ollut ratkaiseva rooli eri yhteyksissä, ja sen vaikutus on edelleen ajankohtainen. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden analyysin ja pohdinnan kohteena ovat olleet William Beveridge:n alkuperästä evoluutioon asti. He ovat pyrkineet ymmärtämään sen merkitystä ja laajuutta sosiaalisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa dynamiikassa. Tässä mielessä on oleellista käsitellä William Beveridge:n ongelmaa kattavasti ja kriittisesti, jotta voidaan tarjota laaja ja rikastuttava näkökulma, joka edistää tämän ongelman tuntemista ja ymmärtämistä.

William Beveridge
William Beveridge vuonna 1943.
William Beveridge vuonna 1943.
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1879
Rangpur, Intia
Kuollut16. maaliskuuta 1963 (84 vuotta)
Oxford, Englanti
ArvonimiThe Right Honourable
Koulutus ja ura
Tutkimusalue taloustieteilijä

William Henry Beveridge (5. maaliskuuta 1879 Rangpur, Intia – 16. maaliskuuta 1963 Oxford, Englanti) oli brittiläinen taloustieteilijä ja yhteiskunnallinen uudistaja.[1]

Baveridge vaikutti Britannian toisen maailmansodan jälkeisen hyvinvointivaltion kehitykseen. Hänet tunnetaan erityisesti niin sanotusta Beveridgen raportista (Social Insurance and Allied Services, 1942).[1]

Tommi Uschanovin mukaan Beveridge käynnisti sosiaalipolitiikassa samanlaisen vallankumouksen kuin John Maynard Keynes talouspolitiikassa. Uschanov kirjoittaa, että Suomen historiassa Pekka Kuusi ja hänen kirjansa 60-luvun sosiaalipolitiikka ovat vastaavassa asemassa kuin Britanniassa Beveridge ja hänen raporttinsa. [2]

Elämä

Beveridge syntyi Intiassa isänsä työskennellessä siellä virkamiehenä. Hän opiskeli Oxfordin yliopiston Balliol Collegessa. Beveridge oli kiinnostunut erityisesti työttömyyden syistä ja vähentämisestä.[1]

1900-luvun alussa Beveridge tutustui Winston Churchilliin, joka kutsui hänet Board of Traden neuvonantajaksi. Vuosina 1919–1937 Beveridge johti London School of Economicsia (LSE), kunnes hänet valittiin Oxfordin yliopiston University Collegen rehtoriksi.[1]

Vuonna 1919 Beveridge aateloitiin ja vuonna 1946 hän sai paronin arvon (1st Baron Beveridge).[1]

Ajattelu

Britannian sodanaikainen hallitus tilasi Beveridgeltä raportit Social Insurance and Allied Services (1942) ja Full Employment in a Free Society (1944).  Beveridgen raportit loivat kauaskantoisen suunnitelman modernin hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Beveridgen tavoitteita olivat minimitoimeentulon takaaminen kaikille sairauden, työttömyyden ja vanhuuden varalta sekä terveydenhuoltojärjestelmän rakentaminen kasvattamalla julkisen sektorin käyttämää osuutta kansantuotteesta.[2]

Beveridgeä ja Keynesiä yhdisti ajatus, että yhteiskunnan tuotannollisten resurssien vajaakäyttö aiheuttaa hyvinvoinnille vahinkoa, joka on suurempaa kuin tästä samasta vajaakäytöstä johtuva rahallinen säästö. Sen sijaan valtion olisi aktiivisesti toimittava hyvinvoinnin eteen: keynesiläinen talouspolitiikka ja beveridgeläinen sosiaalipolitiikka yhdessä muodostaisivat hyvän kehän, jossa hyvät asiat seuraisivat toisiaan ja ruokkisivat toinen toistaan. [2]

Esimerkiksi sosiaalipoliittisten toimenpiteiden ansiosta ihmiset olisivat koulutettuja ja terveitä ja he voisivat tehdä tuottavaa työtä. Työstä maksettavilla veroilla voitaisiin maksaa sosiaalipolitiikka ja lamaa lievittävät talouspoliittiset toimenpiteet. Lamoja lieventävän talouspolitiikan ansiosta työtä olisi aina tarjolla riittämiin. [2]

Sekä hyvinvointivaltion aatteen kannattajien että sen vastustajien silmissä keynesiläisyys ja beveridgeläisyys ovat olleet pitkälle yhtä ja samaa asiaa. Usein on tapana puhua "keynesiläisestä hyvinvointivaltiosta", kun itse asiassa tarkoitetaan valtiota, joka harjoittaa yhtäläisesti sekä Keynesin talouspolitiikkaa että Beveridgen sosiaalipolitiikkaa.[2]

Britanniassa Beveridgen suunnitelmat pantiin täytäntöön toisen maailmansodan jälkeen. Hän toimi innoittajana myös lukuisissa muissa Euroopan maissa toteutetuille sosiaalipoliittisille uudistuksille.[2]

Myös Suomeen rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltio. Kuitenkin Uschanovin mukaan Suomen versio hyvinvointivaltiosta oli beveridgeläinen, mutta ei keynesiläinen. [2]

Teoksia

  • Unemployment: A Problem of Industry (1909)
  • Insurance for All (1924)
  • British Food Control (1928)
  • Planning Under Socialism (1936)
  • Social Insurance and Allied Services (1942)
  • Full Employment in a Free Society (1944)
  • Pillars of Security (1948)
  • Power and Influence (1953)
  • A Defence of Free Learning (1959)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e William Beveridge Britannica.com. Viitattu 25.3.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Tommi Uschanov: ”Suomalainen hyvinvointivaltio: beveridgeläinen, mutta ei keynesiläinen”, ”Luku 2 – Talous ja hyvinvointi”, Miksi Suomi on Suomi. Teos, 2012.

Aiheesta muualla