Nykymaailmassa Wudu:llä on keskeinen rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla. Wudu on ollut analyysin ja keskustelun kohteena eri aloilla sen vaikutuksista talouteen kulttuuriin ja politiikkaan. Ajan myötä kiinnostus Wudu:tä kohtaan on kasvanut tasaisesti, ja sen merkitys on edelleen kuuma aihe tänään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Wudu:een, tavoitteenamme tutkia perusteellisesti sen merkitystä ja ymmärtää sen roolia jokapäiväisessä elämässämme.
Wudu (arab. وضوء, wuḍūʼ) on islamilainen puhdistautumisrituaali. Siihen kuuluu kasvojen, käsivarsien ja jalkojen pesu sekä pään pyyhkiminen ja sierainten huuhtelu vedellä. Wudu tehdään aina ennen päivittäistä rukousta (salat), joita on vuorokaudessa viisi. Wudun jokainen vaihe on tarkasti määritelty. Virheiden sattuessa se tulee aloittaa uudestaan ja toistaa kunnes se onnistuu virheettä. Rukousta edeltävää pesua varten moskeijoiden edustalla on tavallisesti vesisäiliö, allas tai vesiposti.[1] Ahmad ibn Nagib al-Misri on esittänyt kootusti määräykset, jotka koskevat rituaalipesussa käytetyn veden puhtautta ja siinä käytettäviä astioita.[2]
Rukousta edeltävän wudun suoritusohjeet ovat peräisin Koraanista (Pöydän suura 5:6). Ohje kuulu Ahsen Bören suomennoksessa seuraavasti:
Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskää kasvonne ja kätenne kyynärpäätä myöten, pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten. Ja jos olette tahriintuneet, tehkää itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla.[3][4]
Useimmissa islamilaisissa käännöksissä, kuten yllä olevassa, tekstin käännös kuuluu: -- pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten --. Muutamat käännökset ovat uskollisempia alkuperäiselle tekstille, kuten Hämeen-Anttilan suomennos, jossa kohta kuuluu: -- pyyhkikää päänne sekä jalat polviin asti --.[5] Joseph Schacht on huomauttanut, että islamilainen šarialaki torjuu tässä tapauksessa Koraanin ilmeisen merkityksen ja nojautuu sen sijaan islamilaisen yhteisön yksimielisyyden periaatteeseen (ijma').[6]
Rituaalisesta puhdistautumisesta on tarkat ohjeet, jotka ovat sunneilla ja šiioilla osin erilaiset. Eräät ruumiintoiminnot voivat merkitä sitä, että puhdistautuminen pitää tehdä uudelleen.[7]
Rituaalinen peseytyminen suoritetaan sunnalaisessa islamissa seuraavasti:
Šiialainen rituaalipesu poikkeaa tästä ja suoritetaan seuraavasti:[11]