Yhdeksästä viiteen

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Yhdeksästä viiteen, aihe, josta on tullut viime vuosina merkitystä. Yhdeksästä viiteen on aihe, joka kiinnostaa monia eri syistä, joko yhteiskuntaan, talouteen tai ympäristöön kohdistuvien vaikutustensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Yhdeksästä viiteen:n eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyään. Analysoimme myös, kuinka Yhdeksästä viiteen on synnyttänyt keskustelua ja kiistoja, sekä mahdollisia ratkaisuja ja tulevaisuudennäkymiä. Toivomme, että tämä artikkeli on hyödyllinen resurssi niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin Yhdeksästä viiteen:tä ja sen vaikutuksia nykymaailmassa.

Yhdeksästä Viiteen
Nine to Five
Elokuvan alkuperäinen juliste
Elokuvan alkuperäinen juliste
Ohjaaja Colin Higgins
Käsikirjoittaja Colin Higgins
Tuottaja Bruce Gilbert
Säveltäjä Charles Fox
Kuvaaja Reynaldo Villalobos
Leikkaaja Pembroke J. Herring
Pääosat Jane Fonda
Lily Tomlin
Dolly Parton
Dabney Coleman
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Twentieth Century-Fox
Levittäjä 20th Century Studios
Netflix
Ensi-ilta 19. joulukuuta 1980 (Yhdysvaltojen ensi-ilta)
7. elokuuta 1981 (Suomen ensi-ilta)
Kesto 110 min.
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Yhdeksästä viiteen (Nine to Five) on yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1980. Sen pääosia esittävät Jane Fonda, Lily Tomlin, Dolly Parton ja Dabney Coleman. Elokuva kertoo kolmesta naisesta, jotka toteuttavat haaveensa yritystä itsevaltaisin ottein johtavan pomon kukistamisesta.

Yhdeksästä viiteen oli kaupallinen suurmenestys ja tuotti yksistään Yhdysvalloissa 103 miljoonaa dollaria.lähde?

Arvioita

Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä Yhdeksästä viiteen on tyylirikkoinen farssikomedia, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta puuttuu sellaista irtonaista hulluutta ja elokuvakerronnan kykyä, jolla sen ainekset sulautuisivat yhteen[1]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo elokuvan pätevän idean hautautuvan ”hölskyvään huumorisouvaukseen”. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Lähteet

  1. ↑ Ylänen, Helena: Sovinnaisia farsseja ja ikävää musaa. Helsingin Sanomat, 8.8.1981, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  2. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0