Nykyään Yhdenvertaisuuslaki (2004) on edelleen erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Tekniikan ja yhteiskunnallisten muutosten myötä Yhdenvertaisuuslaki (2004):stä on tullut keskeinen ongelma, joka vaikuttaa jokapäiväisen elämämme eri puoliin. Olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai sosiaalisesta tasolla, Yhdenvertaisuuslaki (2004) tuottaa jatkuvasti keskustelua ja analyyseja. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Yhdenvertaisuuslaki (2004):een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta, joka vangitsee edelleen laajan lukijajoukon huomion.
Yhdenvertaisuuslaki oli Suomessa toteutettu Euroopan unionin rasismi- ja työsyrjintädirektiivi, jonka tarkoituksena oli edistää ja turvata kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa. Se tuli voimaan 20. tammikuuta 2004[1] ja korvautui uudella versiolla yhdenvertaisuuslaista 1. tammikuuta 2015[2]. Viranomaisten velvollisuus oli kaikessa toiminnassaan noudattaa yhdenvertaisuutta ja tarvittaessa poistaa yhdenvertaisuuden esteet. Laki kielsi sekä välittömän että välillisen syrjinnän ja syrjintään yllyttämisen. Syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella oli kielletty. Lain mukaan viranomaiset laativat työministeriön ohjeiden mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman.[3]