Yksinäisen miehen juna

Yksinäisen miehen juna:n teema on äärimmäisen tärkeä nykyään, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme. Yksinäisen miehen juna:stä syntyy lukuisia keskusteluja, kiistoja ja edistysaskeleita, minkä vuoksi sen tutkimisen ja ymmärtämisen syventäminen on välttämätöntä. Yksinäisen miehen juna on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja yleensä yhteiskunnan huomion käynnistäen loputtomasti tutkimusta, julkaisuja ja niihin liittyviä tapahtumia. Tässä artikkelissa perehdymme Yksinäisen miehen juna:n eri puoliin ja tutkimme sen vaikutuksia, näkökulmia ja tämän päivän haasteita.

Yksinäisen miehen juna
4. painoksen kansikuva vuodelta 2008.
4. painoksen kansikuva vuodelta 2008.
Kieli suomi
Genre romaani, matkakirja
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1929
Sivumäärä 294
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Yksinäisen miehen juna on Mika Waltarin romaani tai oikeastaan matkakirja, joka ilmestyi vuonna 1929. Se kertoo hänen saman vuoden kesällä tekemästään matkasta halki Euroopan, Helsingistä Istanbuliin ja takaisin. Kirjassa kuvatut tapahtumat eivät sanottavasti eroa matkan aikana kirjoitetuista lehtireportaaseista ja Jalo Sihtolalle lähetetyistä kirjeistä, mutta Waltari on kuitenkin värittänyt ja muutellut todellisia kokemuksiaan.[1] Matkan aikana kirjoitetut tekstit ovat myös innostuneempia kuin valmis kirja, jota hallitsevat alakuloisuus ja tyydyttämättömyyden tunne[2].

Matkan merkitys Waltarille

Matkallaan Waltari kävi monissa kaupungeissa, joilla oli suuri merkitys hänen kirjoissaan, kuten Roomassa, Wienissä, Budapestissa ja etenkin Pariisissa ja Istanbulissa. Panu Rajalan sanoin "Yksinäisen miehen juna piirtää kartan, jonka sisällä Waltarin tuleva tuotanto liikkui"[3].

Kaukainen Istanbul, jota kutsuttiin tuohon aikaan Konstantinopoliksi, kiehtoi Waltaria ja muita tulenkantajia, kuten idän eksotiikka yleensäkin. Matkalle ajoivat myös ajan henkeen kuulunut kosmopoliittisuus ja koneromantiikka, mutta tärkeimpänä vaikuttimena kuitenkin seikkailun ja kokemisen halu.[4] Waltari kirjoittaa: "Lähden etsimään elämää, oman aikani romantiikkaa, pitkän matkan junia, uusia ihmisiä, uusia kaupunkeja. Tahdon sukeltaa eri maitten ja kansojen välitse, – tuntea ja elää itsessäni niiden jokaisen yksilöllisyyden."

Romaanin tapahtumat

Romaanin alussa Waltari kuvaa opintojaan Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Hän opiskeli kuumeisesti, sillä hän oli päättänyt, että hänen on valmistuttava ennen matkaa. Hän onnistuikin tavoitteessaan ja lähti kesäkuun 15. päivä Ariadne-laivalla Helsingistä Stettiniin. Stettinistä matka jatkui junalla Berliinin, Wienin, Budapestin, Belgradin ja Sofian kautta Istanbuliin. Sofiassa Waltaria kohtasi romanssi, Irene-niminen baarityttö.

Istanbulissa Waltari majoittui pieneen Lausanne-Palacen hotelliin kaupungin uudelle, Peran puolelle. Kaikkiaan hän vietti kaupungissa puolisen kuukautta. Unelmien itämaisuutta hän ei löytänyt vaan oli jopa hieman pettynyt kaupungin siisteyteen ja moderniin, länsimaiseen ilmeeseen. Toisaalta Hagia Sofian kirkko ja seralji eivät jättäneet häntä täysin kylmäksi, vaan tulevien romaanien itu välähti mielessä: "Minkä valtavan historiallisen romaanin voisi Seraljista kirjoittaa." Viimeisenä yönä Istanbulissa Waltari kulkeutui satamassa salakapakkaan, jossa hänet huumattiin oopiumilla ja ryöstettiin.

Paluumatkalla Waltari kulki Istanbulista laivalla Italiaan Brindisiin ja poikkesi viikoksi Dalmatian Ragusassa. Barista hän matkusti junalla ensin Roomaan ja sitten Pariisiin. Pariisissa hän tapasi naisen, jonka kuvaus sopii suurlähetystön sihteeriin Astrid Jäppiseen, jota on pidetty Suuren illusionin Caritaksen esikuvana[5]. Waltari yritti suudella häntä, mutta nainen torjui hänet: "Hyi, älä viitsi teeskennellä." Myöhemmin Waltari kertoo kuitenkin, että kun hän saapui hotelliin, hänen huoneessaan odotti nainen, jonka henkilöllisyys jää lukijalle epäselväksi.

Suomeen Waltari palasi elokuun alussa. Kirjansa lopussa hän toteaa, että "Helsinki on itse asiassa modernein kaupunki, missä olen ollut."

Vastaanotto

Yksinäisen miehen juna oli aikanaan myyntimenestys, josta otettiin kolme painosta, yhteensä melkein 8 000 kappaletta[6]. Romaani sai kuitenkin arvosteluissa hieman varauksellisen arvostelun, eikä sitä pidetty niin sytyttävänä kirjana kuin Suurta illusionia. Toisaalta Rafael Koskimies ja V. A. Koskenniemi suhtautuivat teokseen myönteisesti, ja Koskenniemi jopa kutsui sitä kirjekortissaan Waltarille "kirjalliseksi tapaukseksi" ja "kulttuurivoitoksi".[7]

Yksinäisen miehen juna ja Waltarin toinen matkakirja Lähdin Istanbuliin ovat nykyäänkin suosittuja, sillä uusia matkakertomuksia ei ilmesty kovin paljon[8]. Kirjan pohjalta on tehty myös televisiodokumentti 1980-luvulla[9].

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Rajala 2008, s. 190.
  2. ↑ Rajala 2008, s. 186–187.
  3. ↑ Rajala 2008, s. 184.
  4. ↑ Rajala 2008 s. 81, 183-184.
  5. ↑ Rajala 2008, s. 193–194.
  6. ↑ Lindstedt & Vahtokari 2008, s. 18.
  7. ↑ Rajala 2008, s. 197–198.
  8. ↑ "Waltari on aina ajankohtainen" Yle uutiset. 29.12.2008. Viitattu 24.5.2009.
  9. ↑ Rajala 2008, s. 756.

Aiheesta muualla