Nykymaailmassa Yläneen kirkko:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe erilaisista taustoista ja kulttuureista tuleville ihmisille. Ilmestymisestään lähtien Yläneen kirkko on kiinnittänyt lukuisten asiantuntijoiden ja harrastajien huomion, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen eri puolien ja seurausten tutkimiseen. Tässä artikkelissa perehdymme Yläneen kirkko:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Seuraavien linjojen mukaisesti analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta miljoonien ihmisten jokapäiväiseen elämään ympäri maailmaa. Valmistaudu uppoutumaan Yläneen kirkko:n jännittävään tutkimukseen!
Yläneen kirkko Yläne kyrka |
|
---|---|
![]() |
|
Sijainti | Kirkkokuja 1, Yläne |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Pöytyän seurakunta |
Rakentamisvuosi | 1782 |
Suunnittelija | Mikael Piimänen |
Materiaali | puu |
Istumapaikkoja | 500 |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Yläneen kirkko (ruots. Yläne kyrka) on Pöytyän seurakunnan kirkko Yläneellä Pöytyällä. Vuonna 1782 valmistuneen kirkon on suunnitellut Mikael Piimänen. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Olaville. Tyypiltään se on puinen pitkäkirkko, jonka seinät ovat korkeat ja katto keskiaikaisten kirkkojen kattoja tyyliltään muistuttava jyrkkä paanukatto. Kellotapuli on kirkon yhteydessä sen läntisenä tornina. Tornin päätteenä oleva kellohuone on kahdeksankulmainen ja varustettu sipulikupolilla. Kirkon seinät on maalattu punamullalla.[1][2]
Kirkko ja siihen liittyvät korkea kiviaita ja lehtevä kirkkotarha hallitsevat ympäröivää maisemaa.[2] Vaikka kirkkosali on useaan otteeseen uudistettu, ulkoa kirkko on säilynyt rakennusajankohtansa asussa. Kirkosta muutaman sadan metrin päässä sijaitsee vuonna 1877 rakennettu pappila, jossa on asunut muun muassa kirjailija Martti Haavio.[3]
Kirkosta, kirkkomaasta ja pappilasta rakennuksineen muodostuva kokonaisuus on Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa määritelty yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]