Tässä artikkelissa perehdymme Yleisradiovero:n maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja ilmenemismuotoja. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Yleisradiovero on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tämän kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mikä tekee Yleisradiovero:stä niin kiehtovan ja mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaamme. Riippumatta siitä, oletko asian asiantuntija vai haluatko vain oppia lisää, tämä artikkeli antaa sinulle tarvittavat tiedot ymmärtääksesi täysin Yleisradiovero-ilmiön. Valmistaudu uppoutumaan löytö- ja tiedonmatkalle!
Yleisradiovero (lyhyesti Yle-vero) on Yleisradion rahoittamiseen Suomessa vuosittain kerättävä vero.[1] Sen kerääminen aloitettiin vuonna 2013 korvaamaan aiemmin käytössä ollutta, niin ikään Ylen rahoitusta varten kerättyä televisiomaksua. Yle-veroa maksetaan sekä henkilö- että yritysverotuksessa. Veroa tulee maksaa, vaikka ei käyttäisi Ylen palveluita lainkaan.
Vuonna 2013 yleisradiovero koski neljää miljoonaa veronmaksajaa, ja se tuotti 487 miljoonaa euroa.[2] Veroa korotettiin hieman vuodelle 2014.[3][4]
Euroopan unioni sallii säädösten mukaisesti jaettavat valtiontuet yleisradioyhtiöille, ja Euroopan komissio tarkastaa yleisradioveron laillisuuden ennen luvan myöntämistä.[5]
Henkilöverotuksessa vero määräytyy tasaprosenttina henkilön puhtaista ansio- ja pääomatuloista, mutta kuitenkin niin, että alaikäiset ja pienituloisimmat vapautetaan verosta kokonaan ja verolla on euromääräinen yläraja. Vuonna 2013 alle 7 352,95 euroa vuodessa ansaitsevat eivät maksa veroa, ja yli 20 588 euroa ansaitsevat maksavat tasasummaverona 140 euroa vuodessa. Mainittujen tulorajojen välillä veroa maksetaan 0,68 prosentin mukaan eli 50:stä 140:een euroa vuodessa. Tasasummaverona Yle-veronsa suorittavien suhteellinen verorasitus vähenee Yle-veron osalta tulojen kasvaessa.[6]
Sipilän hallitus kuitenkin korotti veron alarajaa vuosina 2016 ja 2018 niin, että sadattuhannet pienituloisimmat vapautuivat Yle-verosta.[7][8]
Vainajan tuloista yleisradiovero peritään hänen kuolinvuodeltaan. Kuolinpesä maksaa yleisradioveron kuolinvuonna saaduista tuloista mutta ei enää seuraavilta vuosilta.[9]
Ahvenanmaalla asuvilta ei peritä Yle-veroa. Ahvenanmaalla kotitalouksilta peritään 220 euron suuruinen tv-maksu, jolla rahoitetaan Ahvenanmaan maakuntahallinnon omistaman Ålands Radio och TV -yhtiön toiminta.[10] Ahvenanmaan tv-maksu perustuu siihen, omistaako asukas television.[11]
Yleisradiovero koskee myös yrityksiä ja muita yhteisöjä (ei kuitenkaan henkilöyhtiöitä). Veron suuruus määräytyy tuloksen (verovuoden verotettavan tulon) mukaan. Alle 50 000 euron tuloksella veroa ei tarvitse maksaa. Tätä suurempaa tulosta tekevällä yhteisöllä vero vaihtelee 140 ja 3 000 euron välillä.[12][13]
Yrittäjiltä yleisradiovero peritään sekä henkilökohtaisessa että yrityksen verotuksessa. Yrittäjän henkilökohtainen yleisradiovero määräytyy puhtaiden ansio- ja pääomatulojen yhteissumman tai yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL, MyEL) työtulon (eläkkeen laskentaperuste, ei todellinen ansio) perusteella sen mukaan, kumpi näistä on suurempi.[14] Edellä mainitusta johtuen yrittäjä voi joutua maksamaan yleisradioveroa myös tappiollisesta yritystoiminnasta.[15]
Vuonna 2015 Sanoma Oy:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin arvosteli Yle-veroa: hänestä vanha televisiomaksumalli oli reilumpi, koska siinä käyttäjät maksoivat.[16]
Keskisuomalaisen mukaan Yle-veron korkea taso on valtiollisen tiedotuksen voitto vapaasta lehdistöstä ja Yle on poliitikkojen tiedotusväline, joka palkitsee näitä runsaalla näkyvyydellä symbioottisesti. Osa rahoista pitäisi Ylen sijaan käyttää sanomalehtien kuljetustukiin.[17][18]
Kalevan mukaan ministeriön asettaman kansanedustajatyöryhmän[19] linjaus (2016) vahvistaa (kansanedustaja)hallintoneuvoston otetta ja säilyttää Ylen puolen miljardin euron tuen muiden viestinten rahoituksen supistuessa. Se tarkoittaa lehden mukaan sitä, että poliitikot ottaisivat Ylen entistä tiukempaan otteeseen.[20][18] Viestintäministerin työryhmän mukaan Ylen pyrkimys markkinajohtajuuteen vaikeuttaa suuresti muun median toimintaa.[21]
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on kritisoinut yrityksiin kohdistuvaa Yle-veroa kohtuuttomaksi, yrittäjägallupin mukaan vain 15 prosenttia yrittäjistä kokee Yleisradion palvelut hyödyllisiksi yritykselleen. [22]
Saksassa on käytössä hyvin samankaltainen yleisradiovero kuin Suomessa. Saksassa jokainen kotitalous maksaa yleisradiomaksua 17,5 euroa kuukaudessa, vaikka kotitaloudessa ei olisi televisiota.[5]