Tässä artikkelissa aiomme puhua Ympäristökemia:stä, aiheesta, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Ympäristökemia on jatkuvasti kehittyvä aihe, joka kattaa useita kiinnostuksen kohteita tieteestä ja teknologiasta politiikkaan ja yhteiskuntaan. Vuosien varrella Ympäristökemia on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion synnyttäen keskustelua, tutkimusta ja uusia näkökulmia. Tässä mielessä on tärkeää analysoida perusteellisesti Ympäristökemia:n merkitystä ja vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme sekä sen vaikutusta nykymaailmaan. Samoin on tärkeää pohtia Ympäristökemia:n tulevaisuutta ja sitä, miten se voi vaikuttaa ympäristöömme tulevina vuosina.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ympäristökemia, toiselta nimeltään ekologinen kemia, on monihaarainen, luonnontieteellinen tutkimusalue, joka tutkii kemiallisten aineiden leviämistä, konversiota ja vaikutuksia elollisessa ja elottomassa luonnossa. Siinä tutkitaan sekä aineita luonnollisista lähteistä, kuten esimerkiksi tulivuorista (kaasut) ja organismeista (myrkyt), että ihmisten aikaan saamista (antropologisista) lähteistä, kuten liikenteestä, teollisuuden prosesseista ja lannoitteista.
Ympäristökemiasta tuli Saksassa itsenäinen tutkimusalue 1960-luvun loppupuolella, suurten alkavien ympäristönsuojelukeskustelujen lomassa. Silloin tätä uutta tutkimusalaa edusti kemisti Friedhelm Korte, joka nimesi sen myös ökologiseksi kemiaksi. Monet alan sisällöt tosin ulottuvat ökotoxikologiaan (engl. environmental), joka syntyi samaan aikaan kuin ympäristökemia.
Tutkimuksen painopisteitä ympäristökemiassa ovat mm.
Alan rajojen ylittävän aiheellisuuden takia ympäristökemia on vahvassa vuorovaikutussuhteessa muiden tieteenalojen, kuten esimerkiksi biologian, ekologian, meteorologian ja kemian kanssa.
Analyysimenetelmät vastaavat suurelta osin niitä menetelmiä, joita käytetään ympäristöanalytiikassa, eli analyyttisessä kemiassa, biokemiassa ja ekotoksikologiassa.