Yrjö Karjalainen:n teema on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskunnassa merkityksellisyytensä ansiosta Yrjö Karjalainen on ollut keskustelujen, keskustelujen ja tutkimuksen kohteena. Yrjö Karjalainen on osoittanut olevansa erittäin kiinnostava ja monimuotoinen aihe jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksesta kulttuuriin ja politiikkaan. Koska mielipiteet ja näkemykset Yrjö Karjalainen:stä kehittyvät jatkuvasti, on tärkeää tutkia ja ymmärtää tämän aiheen kaikkia puolia, jotta voidaan muodostaa tietoinen mielipide. Tässä artikkelissa sukeltaamme Yrjö Karjalainen:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja löytääksemme sen merkityksen nykymaailmassa.
Yrjö Hemming Karjalainen (20. maaliskuuta 1907 Helsinki – 24. huhtikuuta 1982 Espoo) oli suomalainen insinööri, virkamies, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Karjalaisen vanhemmat olivat isännöitsijä Hemming Karjalainen ja Anna Sofia Kukkonen ja puoliso vuodesta 1933 Aino Ester Leponiemi. Karjalainen tuli ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1926 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolta 1932. Valmistuttuaan hän oli Joensuussa Karjalan tie- ja vesirakennuspiirin ylimääräinen insinööri, vuodesta 1936 Turussa Crichton-Vulcanin suunittelija ja vuodesta 1937 Helsingissä OTK:n rakennuspäällikkö ja teknillisen osaston apulaisjohtaja.[1]
Vuonna 1940 Karjalaisesta tuli Teljän Tehtaat -yhtiöön kuuluneen väestönsuojiin erikoistuneen Suojarakenne-yrityksen teknillinen johtaja ja sotien jälkeen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osaston eli Kymron tuotanto-osaston johtaja sekä samalla Sotevan vakuutusasiantuntija. Valmetin rakennuspäälliköksi hän siirtyi kuitenkin jo 1946 ja Olympiarakennustoimiston päälliköksi 1949, missä tehtävässä hän vastasi muun muassa Olympiakylän rakentamisesta.[1]
Oman Rakennus- ja insinööritoimisto Yrjö Karjalainen -yhtiön Karjalainen perusti 1952. Yhtiö toteutti monia asuin-, liike- ja julkisia kiinteistö- ja infrastruktuurikohteita kuten VTT:n toimitiloja Otaniemeen, Yleisradion ensimmäiset televisiostudiot Pasilaan, Kulosaaren sillat, Hanasaaren hiililaiturit ja Leuhunkosken voimalaitoksen. Yhtiöjärjestelyjen seurauksena Karjalainen jäi pois yrityksen toiminnasta 1960-luvun puoliväliin mennessä ja sen johtoon tuli Kauko Rastas. Teollisuusneuvoksen arvonimen myös rakennusalan yhteistyöhön ja järjestötoimintaan näkyvästi osallistunut Karjalainen sai vuonna 1961.[1]