Albert Einsteinin teoria Relativity of space and time on yksi tärkeimmistä tieteenalalla käydyistä väittelyistä. Teoria on usein jättiläinen edistysaskel tieteellisessä tutkimuksessa ja sen merkitys yksittäisille tieteenaloille voi olla huomattava. Tämä artikkeli käsittelee tarkemmin Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa.
Albert Einsteinin relatiivisuusteoria esitettiin alunperin vuonna 1905 erityisenä suhteellisuusteoriana, joka osoitti Newtonin fysiikan käsitteiden rajallisuuden. Teoria selitti aikaa ja tilaa koskevat käsitteet uudella tavalla ja järkytti muiden alan huippujen, kuten Max Planckin ja Ernst Machin, käsityksiä. Einsteinin ura huipentui kuitenkin yleiseen suhteellisuusteoriaan.
Varsinainen suhteellisuusteoria julkaistiin vuonna 1915 ja se koostuu yleisestä teoriasta, joka kuvaa gravitaation fysiikkaa. Teoria oli Einsteinin viimeinen suuri läpimurto, jonka jälkeen hän suuntasi huomionsa kvanttiteorian ongelmiin.
Relatiivisuusteorian ensimmäinen muoto, erityissuhteellisuusteoria, käsittelee nopeuksien mittauksen ja kulun periaatteen suhteellisuutta. Teoria viittaa siihen, että valon nopeus on vakio – mitä tahansa hiukkasta kiihdytettäisiin, se ei koskaan ylittäisi valon nopeutta. Tämä osoittaa, että ajankäsite (ajassa tapahtuvan tajunta) on suhteellinen – ajantaju riippuu siitä, kuinka nopeasti päämme liikkuu suhteessa muihin kohteisiin.
Yleinen suhteellisuusteoria laajentaa erityisesti teoriaa ja kattaa fysiikan, joka viittaa siihen, miten kiihtyvyyden vaikutukset gravitaatioon vaikuttavat. Einsteinin teoria rakentuu ajatukselle, että gravitaatiomainen vetovoima ei ole Newtonin kaavojen mukainen voima, vaan se johtuu gravitaatiokuopasta, joka planeetta luo No, että maapallon pinnalla koemme painovoiman todellisin syy on painovoimakuoppa, jonka massa luo. Tämä kurvailee aikaa ja avaruutta. Einsteinin teoriaa yleisesti käsittelee avaruuden ja ajan käsitteiden uudelleen määrittelyn tuoden mukanaan muutoksia, jotka voivat olla vaikeita ymmärtää.
Einsteinin teoria oli mullistava, mutta aika-ajoin myös vaikea ymmärtää. Vaikeudet aloittelijoilla laskennassa ovat osalta suojelevaa matematiikkaa, joka on Einsteinin jäljiltä tieteellisesti kiistatonta. Todiste on havaittavissa kellojen eri kulkuvauhtien synkronia-ongelmineen ja visuaalisesti havaittavissa vääristyneellä avaruudellisella ja ajallisella efektillä gravitaation sisällä.
Einsteinin kerrotaan kehitelleen teoriallaan uutta ymmärrystä perusluonteesta. Suhteellisuusteoria oli ensimmäinen uskottava yritys liittää kaikki fyysisen todellisuuden osaset samaan teoriaan. Niinpä se muutti tapaa, jolla fysiikkaa tehtiin, ja tarjosi tien etsiä yhtenäistä teoriaa kosmologialle.
Albert Einsteinin suhteellisuusteoria oli merkittävä läpimurto fysiikassa, joka johti monenlaisiin kehityksiin tieteen alalla. Teoria Pohjimmiltaan uudelleen määritteli aikaa ja tilaa, mikä johti monien aiemmin tehtyjen oletuksien kyseenalaistamiseen. Vaikka teorian ymmärtäminen vaatii jonkin verran matemaattista päättelykykyä, sen vaikutus fyysikoiden ja kosmologien ajatteluun on ollut suuri.