Newtonin gravitaatiolaki on yksi tärkeimmistä fysiikan laeista, joka kuvaa maailmankaikkeuden gravitaatiovoimien toimintaa. Se on nimetty sen keksijän, englantilaisen matemaatikon ja fyysikon Sir Isaac Newtonin mukaan, joka löysi lain 1600-luvulla.
Newtonin gravitaatiolaki sanoo, että kaksi kappaletta vetävät toisiaan puoleensa voimalla, joka on suoraan verrannollinen niiden massojen ja kääntäen verrannollinen niiden etäisyyden neliöön.
Mitä suurempi massa molemmilla kappaleilla on, sitä voimakkaampi on niiden välinen vetovoima. Esimerkiksi, jos massat tuplaantuvat, niin gravitational on nelinkertaistuu.
Etäisyyden kasvaminen kaksinkertaistaa gravitaatiovoiman heikentyvän neljäsosaan. Tämä tarkoittaa, että jos kaksi kappaletta ovat tietyn etäisyyden päässä toisistaan ja niiden etäisyys kaksinkertaistuu, niin voima heikkenee nelinkertaiseksi.
Newtonin gravitaatiolaki toimii myös aurinkokunnassa. Aurinko vetää planeettoja puoleensa niiden massan mukaan. Esimerkiksi, Jupiterin massa on noin 318 kertaa suurempi kuin Maan massa, joten Jupiterin vetovoima aurinkoon on paljon suurempi kuin Maan.
Newtonin gravitaatiolaki kattaa kaikki kappaleet maailmankaikkeudessa, aina pienistä kappaleista kuten atomit suuriin kohteisiin kuten tähdet ja galaksit.
Newtonin gravitaatiolaki on hieman erilainen kuin muut voimalait, kuten Coulombin laki ja magnetismin laki, koska se vaikuttaa kappaleiden massoihin eikä sähkövarauksiin tai magneettisiin voimiin.
Newtonin gravitaatiolaki on tärkeä monilla tieteenaloilla ja se on perusta monille teknologioille. Esimerkiksi, se on välttämätön avaruuslentojen suunnittelulle, kun taas muut voimalait, kuten sähkömagneettinen, vaikuttaa elektroniikan ja sähkötekniikan sovelluksiin.
Newtonin gravitaatiolaki on yksi tärkeimmistä voimalaista fysiikassa. Sen avulla voimme ymmärtää maailmankaikkeuden suuria liikkeitä ja auttaa kehittämään teknologioita, jotka hyödyntävät tätä lakia.