Monet vuoristot ympäri maailmaa ovat rönsyilevien kivikerrostumien peitossa. Nämä kivikerrostumat voivat olla erittäin monimuotoisia ja niissä voi esiintyä erilaisia kivimateriaaleja. Kivisyöpöt tai geologisten nimityksellä kuuluiot ovat sienimäisiä rakenteita, jotka kasvavat kivessä tai muussa kovassa alustassa mutta eivät suoraan maahan upotettuna.
Kivisyöpöt koostuvat kasvunsa aikana calciteista ja aragoniiteista kasvavaan matriisiin yhdessä muiden mineraalien kanssa. Kivisyöpöt kasvavat esimerkiksi vuoristojen pinnalla kasvavissa kivenlohkareissa. Kasvu onnistuu, vaikka kivenlohkareen päällä olisi vain ohut kerros maata. Tämä johtuu siitä, että kivisyöpöt saavat ravinteensa ilmasta, sateesta ja maaperästä.
Kivisyöpöillä on useita kasvutapoja. Niiden kasvutapaan vaikuttaa muun muassa kiven materiaali, ilmastonmuutokset, vuorokaudenajat ja säät. Joskus kivisyöpöt kasvavat hyvin hitaasti, jolloin yhden kivisyövän kasvu voi kestää jopa vuosikymmeniä.
Kivisyöpöt voivat kasvaa kivessä rykelminä tai yksittäisinä kasvoina. Rykelmäkasvu syntyy, kun yhdelle kivisyövälle kasvaa toinen ja toiselle puolelle kasvava kivisyöpö. Kasvun myötä kivisyövät yhdistyvät ja muodostavat kivirykelmän.
Joidenkin kivisyöpöjen kasvu on hyvin ohut kerroskasvua. Tämä tarkoittaa, että kivisyövän kasvu tapahtuu vain kiven pinnan ohuessa kerroksessa, jolloin kasvanut kerros on vain muutaman millimetrin paksuinen.
Pinnoittavassa kasvussa kivisyövän kasvu tapahtuu kiven pinnalla solukkoa muodostaen, jolloin se muodostaa ohuen kalvon kiven pinnalle.
Kivisyöpöt voivat kasvunsa aikana vaikuttaa voimakkaasti kiviin. Ne voivat muuttaa kiven pintaa, väriä ja rakennetta. Kivisyöpöt voivat esimerkiksi syödä kiven pintaa, mikä näkyy lovien tai kuoppien muodossa. Kivisyöpöt voivat myös muodostaa uusia mineraaleja, jotka voivat värjätä kiven pinnan.
Kivisyövän kemialliset vaikutukset ovat erittäin monimutkaisia. Kivisyöpöt voivat reagoida eri mineraalien kanssa ja vapauttaa niiden kemiallisia aineita, mikä voi vaikuttaa paitsi kiven pintaan myös ympäröivään kiveen. Kivisyövän kemialliset vaikutukset voivat myös vaihdella sen mukaan, millaisia mineraaleja kasvualusta sisältää.
Kivisyövistä voi olla hyötyä monella tapaa. Niitä voidaan käyttää geologian tutkimuksissa, arkeologisten kohteiden iänmäärityksessä ja malminetsinnässä. Kivisyövät voivat myös auttaa tunnistamaan millaista kiveä rakennusmateriaalina käytetty alueelta löytyy. Kivisyöpöjä käytetään myös kauniina koristekiveinä ja kivikokoelmissa.
Vaikka kivisyövät voivat tuoda hyötyjä, ne voivat myös aiheuttaa haittaa. Esimerkiksi rakennusten kivipinnat voivat vaurioitua kivisyövien kasvun vuoksi. Kivisyövät voivat syövyttää kiveä niin paljon, että se menettää kantavuutensa. Lisäksi joissain tapauksissa kivisyöpien elämä voi viitata kiven sulamispisteiden määrittämiseen. Tämä voi olla ongelmallista, jos esimerkiksi kivessä voi olla kaasu- tai öljyvarantoja.
Kivisyöpöjen elämä on mielenkiintoinen ilmiö, joka voi vaikuttaa monella tapaa ympäröiviin kiviin. Vaikka kivisyövästä kertyy paljon hyötyä, sille on tärkeää pitää silmällä myös sen mahdollisia haittavaikutuksia. Kivisyöpöjen kasvutapoja ja kemiallisia vaikutuksia on vielä paljon tutkittavaa, mikä tekee siitä tulevaisuuden geologian tutkimuskohde.