Éric-Emmanuel Schmitt

Nykymaailmassa Éric-Emmanuel Schmitt:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe yhteiskunnan eri sektoreille. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Éric-Emmanuel Schmitt on kiinnittänyt huomiota ja synnyttänyt keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista elämäämme. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin vaikutuksista talouteen ja ympäristöön Éric-Emmanuel Schmitt on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Tässä artikkelissa analysoimme Éric-Emmanuel Schmitt:een liittyviä eri näkökohtia, tutkimme sen eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.

Éric-Emmanuel Schmitt

Éric-Emmanuel Schmitt (s. 28. maaliskuuta 1960 Lyon, Ranska) on ranskalainen filosofi ja kirjailija.

Schmitt opiskeli musiikkia Lyonin konservatoriossa ja filosofiaa Pariisin normaalikorkeakoulussa (Ecole normale supérieure). Hän väitteli tohtoriksi 27-vuotiaana aiheenaan Diderot ja metafysiikka.

Schmitt tuli tunnetuksi 1990-luvulla varsinkin näytelmistään Arvoituksellisia muunnelmia, Kahden maailman hotelli, Milarepa sekä Oscar ja Mamma Roosa. Näytelmissä käsitellään usein uskontoa ja metafyysisiä kysymyksiä. Päähenkilöinä esiintyy historiallisia henkilöitä, kuten Diderot, Freud, Hitler ja Mozart.

Schmittin ensimmäinen näytelmä, La Nuit des Valognes (1991), kertoo Don Juan -hahmosta. Näytelmä Arvoituksellisia muunnelmia (Variations énigmatiques, (1996)) kertoo Nobel-kirjailijasta, joka on vetäytynyt yksinäisyyteen Norjan merelle kaukaiselle Rösvannöyn saarelle. Häntä saapuu haastattelemaan toimittaja Erik Larsen. Dialogin edetessä käy ilmi, että molemmat ovat rakastaneet samaa naista. Näytelmän pohjana on Edward Elgarin sävellys Enigma Variations. Tästä on peräisin myös näytelmän nimi.

Näytelmien saaman suuren suosion jälkeen Schmitt jätti yliopiston opettajan työnsä ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.

Kirjassaan La part de l’autre Schmitt leikittelee ajatuksella, miten erilaiseksi historiankirjoitus olisi saattanut muodostua, jos Adolf Hitler olisi hyväksytty opiskelemaan Wienin taideakatemiaan. Ma vie avec Mozart -teoksessa Schmitt kuvaa musiikin käänteentekevää merkitystä elämälleen. Kirjaan sisältyy myös CD-levy, jossa tunnetut artistit esittävät Mozartin musiikkia.

Schmittin teoksia on käännetty 30 kielelle. Näytelmien lisäksi hän kirjoittaa romaaneja, esseitä ja elokuvakäsikirjoituksia. Schmittin elokuvakäsikirjoitus Le libertin (Vapaa-ajattelija, (1997)) kertoo valistusfilosofi Denis Diderot'sta, joka viimeistelee ensyklopediaansa ja kirjoittaa yhä uudelleen moraali-aiheista lukua.

Schmittin romaanin Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset (1999) pohjalta julkaistiin samanniminen elokuva vuonna 2003. Romaanisuomennos (Like, 2005) paketoitiin elokuvan dvd-julkaisun osaksi[1].

Pääteokset

  • La Nuit de Valognes, 1991
  • Le Visiteur, 1993
  • La Secte des égoistes, 1994
  • Golden Joe, 1995
  • Variations énigmatiques, 1996 (suom. Arvoituksellisia muunnelmia)
  • Le Libertin, 1997
  • Milarepa, 1997
  • Diderot ou la philosophie de la séduction, 1997
  • Frédérick ou le boulevard du crime, 1998
  • L’Hôtel des deux mondes, 1999 (suom. Kahden maailman hotelli)
  • Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran, 1999 (suom. Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset)
  • L’Évangile selon Pilate, 2000 (suom. Pilatuksen evankeliumi)
  • La Part de l’autre, 2001
  • Lorsque j’étais une œuvre d’art, 2002
  • Oscar et la dame rose, 2002 (suom. Oscar ja Mamma Roosa)
  • Petits crimes conjugaux, 2003
  • L’Enfant de Noé, 2004 (suom. Nooan lapsi)
  • Ma vie avec Mozart, 2005 (sisältää CD-levyn Mozartin musiikkia)
  • La Tectonique des sentiments, 2006
  • Odette Toulemonde et autres histoires, 2006

Lähteet

  1. ↑ Salminen, Kari: Kulttuurit kättelevät Turun Sanomat. 2.12.2005. Arkistoitu 21.4.2019. Viitattu 20.4.2019.

Aiheesta muualla