Nykymaailmassa Íngrid Betancourt:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Íngrid Betancourt on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla yhteiskunnallisista vaikutuksistaan teknologiaan. Olipa kyse historiallisesta, taloudellisesta, tieteellisestä tai kulttuurisesta näkökulmasta, Íngrid Betancourt on ollut alan asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Íngrid Betancourt:n tärkeyttä ja sitä, miten se on vaikuttanut jokapäiväiseen elämäämme.
Íngrid Betancourt Pulecio (s. 25. joulukuuta 1961 Bogotá, Kolumbia) on kolumbialais-ranskalainen poliitikko, jonka FARC kidnappasi 23. helmikuuta 2002. Hänet saatiin vapautettua neljäntoista muun panttivangin kanssa 2. heinäkuuta 2008. Betancourt'n tapaus herätti laajaa julkisuutta kansainvälisesti, hänen kaksoiskansalaisuutensa takia erityisesti Ranskassa.
Betancourt syntyi Bogotássa entisen Miss Kolumbian ja poliitikko Yolanda Pulecion tyttärenä.
Betancourt tuli valituksi Kolumbian edustajainhuoneeseen vuonna 1994 sekä senaattiin 1998, ja hän oli presidenttiehdokkaana vuonna 2002. Hän edusti poliittisella urallaan vihreää Partido Verde Oxigeno -puoluetta.
Betancourt'lla on edellisestä avioliitostaan Fabrice Delloyen kanssa kaksi lasta: Mélanie (s. 1985) ja Lorenzo (s. 1988). Erottuaan hän meni vuonna 1997 uusiin naimisiin Juan Carlos Lecompten kanssa. Kaappauksen jälkeen eräs samaan aikaan vangittu kertoi, että Betancourtilla oli kaappausaikanaan suhde samaan aikaan vankina olleen senaattori Luis Eladio Pérezin kanssa.[1]
Betancourtille myönnettiin vuoden 2008 Asturian ruhtinaan palkinto.