Tässä artikkelissa perehdymme AC Oulu:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, merkitystä ja merkitystä nykyään. AC Oulu on ajan mittaan herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta monissa ihmisissä, ja tässä artikkelissa yritämme valaista kaikkia näkökohtia, jotka tekevät siitä niin erityisen. AC Oulu on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskunnallisista vaikutuksistaan vaikutuksiinsa eri aloilla, joka ansaitsee analysoinnin ja syvällisen ymmärtämisen. Liity kanssamme tälle AC Oulu:n löytö- ja tiedonmatkalle. Kokemus lupaa olla rikastuttava ja paljastava.
AC Oulu | |||
---|---|---|---|
![]() |
|||
Koko nimi | AC Oulu | ||
Lempinimet | Laivastonsiniset | ||
Perustettu | 2002 | ||
Kaupunki | Oulu, Suomi | ||
Kotiareena | Raatin stadion | ||
– kapasiteetti | 4 392 | ||
Sarja | Veikkausliiga | ||
Sarjataso | 1. | ||
Värit |
laivastonsininen, valkoinen |
||
Omistaja | AC Oulu Oy | ||
Toimitusjohtaja | Jani Kotikangas[1] | ||
Puheenjohtaja | Tomi Kaismo[1] | ||
Päävalmentaja | Mikko Isokangas[1] | ||
Kapteeni | Niklas Jokelainen | ||
|
Mitalit | ||
---|---|---|
Liigacup | ||
![]() |
2023 |
AC Oulu (ACO) on oululainen jalkapalloseura, joka pelaa kaudella 2023 Veikkausliigassa. Seura on pelannut aikaisemmin kolme kautta Veikkausliigassa (2007, 2010, 2021) ja yhteensä 16 kautta Ykkösessä. AC Oulu pelaa kotiottelunsa Raatin stadionilla. Seuran tunnusväri on laivastonsininen.
AC Oulun perustivat vuonna 2002 neljän oululaisseuran puheenjohtajat. Ensimmäisen kausi oli Ykkösessä 2003. AC Oulu nousi ensimmäisen kerran Veikkausliigaan kaudella 2006. Ensimmäinen kausi liigassa (2007) päättyi putoamiseen, kun joukkue jäi sarjassa viimeiseksi. Toisen kerran AC Oulu nousi liigaan kaudella 2009, kun se voitti ensimmäistä kertaa Ykkösen. Joukkue säilyi toisella liigakaudella (2010) pelaamalla sarjassa, mutta seura ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011. AC Oulu pelasi kymmenen kautta Ykkösessä 2011–2020. Kolmannen kerran AC Oulu nousi liigaan kauden 2020 päätteeksi voitettuaan toisen kerran Ykkösen. Suomen Cupissa AC Oulu on edennyt parhaimmillaan puolivälieriin (2007, 2015). AC Oulu on OTP:n, OPS:n ja FC Oulun jälkeen neljäs oululaisseura, joka on pelannut jalkapallon pääsarjassa.
AC Oulu pelasi kotiottelunsa 2003–2010 Castrenin kentällä. Kaudesta 2011 alkaen kotikenttänä on toiminut Raatin stadion. Talvikaudella kotikenttänä toimii Heinäpään jalkapallohalli. AC Oulu julkisti loppuvuodesta 2020 suunnitelmat oman jalkapallostadionin rakentamisesta Heinäpään urheilukeskukseen. Tavoiteaikataulun mukaan stadion on valmis vuonna 2023. AC Oulun reservijoukkue OLS pelaa Kakkosessa. Edustusjoukkueen päävalmentajana toimii Ricardo Duarte. Eniten otteluita AC Oulussa on pelannut Janne Hietanen (196 ottelua) ja kautta aikojen paras maalintekijä on Dritan Stafsula (45 maalia).
1990-luku oli oululaiselle jalkapallolle synkkä aika, kun OTP, OPS ja FC Oulu joutuivat lopettamaan edustusjoukkueen toiminnan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Vuosituhannen vaihteessa Oulun ykkösseuraksi nousi Tervarit, joka kuitenkin ajautui myös talousvaikeuksiin.[2]
Syyskuussa 2002 neljä oululaisseurojen puheenjohtajaa – Matti Heikkinen (OPS), Tarmo Kouva (Tervarit), Lauri Malm (OTP) ja Seppo Rounaja (OLS) – ilmoittivat päätöksestä perustaa Ouluun uusi jalkapalloseura. He olivat kypsytelleet asiaa epävirallisesti runsaan vuoden.[2] Suomen Palloliitto myönsi uuden seuran taustaorganisaatiolle Oulun Edustusjalkapallo ry kaudeksi 2003 Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä sillä ehdolla, että se maksaa Tervareiden 150 000 euron velat.[3][4] Seuran nimeksi valittiin nimikilpailun jälkeen AC Oulu, ja Miika Juntunen alkoi hoitaa seurajohtajan tehtäviä.[5]
AC Oulun ensimmäiseksi päävalmentajaksi nimitettiin Ari Härkönen, ja pelaajarunko koottiin Tervareiden edellisen kauden pelaajista.[6] Ainoa Oulun ulkopuolelta tullut pelaaja oli brasilialainen Jeferson Pires.[7] Ensimmäisen sarjaottelun AC Oulu pelasi 16. toukokuuta 2003 TP-47:ää vastaan. Castrenin kentällä pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Ensimmäisen kauden tavoite oli sarjan kärkisijat, mutta joukkue sijoittui lopulta kahdeksanneksi.[8]
Toisen kauden 2004 tavoitteeksi asetettiin liiganousu, ja seuraa vahvistettiin liigassa pelanneiden Marko Koivurannan ja Jani Sipilän sopimuksilla.[9][10] Pelaajaliikenne oli loppukauden aikana runsasta, ja kesällä joukkueessa kävi useita ulkomaalaispelaajia. Joukkue hyytyi loppukaudesta ja sijoittui viidenneksi.[11]
Kaudelle 2005 päävalmentajaksi tuli Steven Polack.[12] AC Oulu lähti kauteen Ykkösen suurimmalla budjetilla ja joukkuetta vahvistettiin muun muassa Mike Peltolalla ja Pertti Lehtosella sekä brasilialaisilla Vitãolla ja Rafinhalla.[13] Kausi oli kuitenkin lähes katastrofaalinen, ja Polack erotettiin elokuussa. Joukkue vältti putoamiskarsinnat lopulta vain yhden pisteen erolla ja sijoittui kymmenenneksi.[14] Kausi 2005 oli myös taloudellisesti tappiollinen.[11]
Kaudelle 2006 päävalmentajaksi tuli Harri Kampman.[15] Joukkueeseen saapui myös 61 A-maaottelua pelannut Mika Nurmela.[16] Kauden ensimmäisen puoliskon jälkeen joukkue oli sarjassa keskikastissa, mutta heinäkuun lopulla alkoi voittoputki, joka nosti joukkueen taistelemaan sarjan kärkisijoista. Viimeisen kierroksen ottelu AC Oulu–Atlantis päättyi 2-0 voittoon, ja ennätysyleisö (4 717) sai todistaa oululaisen jalkapallon paluun liigakartalle 12 vuoden tauon jälkeen.[17][18]
Kampman jatkoi myös kaudella 2007, jolloin AC Oulu pelasi Veikkausliigassa.[19][20] Vaihtuvuus joukkueessa oli suurta, ja AC Oulu kasvatti budjettiaan 800 000 euroon.[21] Kauden alku sujui pirteästi, ja joukkue voitti muun muassa hallitsevan mestarin Tampere Unitedin 2-0. Sitä seurasi kuitenkin pitkä voitoton jakso, ja joukkue putosi lopulta liigan viimeiseksi. Vaihtuvuus pelaajistossa oli suurta myös kauden aikana. Joukkue keräsi parhaimmillaan yli 4 000 katsojaa, ja yleisökeskiarvo oli 2 725. Tappiota kertyi kuitenkin yli 400 000 euroa.[11]
Putoamisen jälkeen päävalmentajaksi nimitettiin Juha Malinen.[22] Edellisen kauden joukkue hajosi, ja runkopelaajista jatkoivat vain Antti Pehkonen ja Dominic Yobe. Budjetti pieneni 500 000 euroon.[23] Kausi 2008 päättyi neljänteen sijaan. Kilpailutoiminta siirtyi vuoden 2009 alusta Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry:ltä uudelle osakeyhtiölle, AC Oulu Oy:lle.[24][25]
Kaudella 2009 joukkueeseen liittyivät muun muassa Juha Majava ja Frank Jonke.[26] Kausi alkoi tavoitteiden mukaisesti, ja AC Oulu johti sarjaa puolivälissä. Loppukesästä joukkue sai vielä vahvistuksia, kun Jarkko Hurme ja Toni Kolehmainen palasivat ulkomailta. Ykkösen voitto ja liiganousu varmistuivat ennen viimeistä kierrosta.[27]
Toiseen Veikkausliiga-kauteen 2010 AC Oulu lähti pitkälti edellisellä kaudella sarjan voittaneella joukkueella. Malisen sopimusta jatkettiin kauden 2012 loppuun.[28] Joukkue aloitti kauden hyvin, mutta heinäkuu oli synkkä ja joukkue valui putoamistaisteluun. Myös talous oli heikko, ja elokuussa järjestettiin kriisikokous, jossa kerrottiin loppukauden olevan vaarassa ilman taloudellista apua.[29] Viimeisellä kierroksella joukkue varmisti sarjapaikkansa voittamalla FF Jaron 2-1.[30] Kauden jälkeen paljastui, että Dominic ja Donewell Yobe olivat mukana Veikkausliigan sopupeliskandaalissa.[31][32]
Kaudeksi 2011 toimitusjohtajaksi valittiin Kimmo Piispanen ja puheenjohtajaksi Arto Oja.[33] Seura ei kuitenkaan saanut liigalisenssiä taloudellisten ongelmien vuoksi ja pudotettiin Ykköseen.[34] Useat pelaajat jättivät joukkueen, ja budjettia jouduttiin leikkaamaan noin kolmanneksella.[35] AC Oulu siirtyi pelaamaan uudelle Raatin stadionille[36], mutta jäi sarjassa lopulta kolmanneksi. Randy Edwini-Bonsu teki seuran yhden kauden maaliennätyksen 16 maalilla.
Kaudella 2012 seuraan saapui uusi toimitusjohtaja Petteri Haapala, ja tavoitteena oli talouden tasapainottaminen.[37] Syyskuussa päävalmentaja Malinen siirtyi FC Hakan päävalmentajaksi ja kakkosvalmentaja Rauno Ojanen nousi päävalmentajaksi.[38] AC Oulu sijoittui heikon kauden päätteeksi vasta kuudenneksi.[39]
Rauno Ojanen jatkoi päävalmentajana kaudella 2013.[40] Seura jatkoi talouden tasapainottamista menojen leikkaamisella ja kauteen lähdettiin 450 000 euron budjetilla..[41] Joukkuetta vahvistettiin pääasiassa nuorilla oululaispelaajilla.[42] Kolmatta kautta pelatut paikallisottelut OPS vastaan olivat edelleen kauden kohokohtia.[43] AC Oulu paransi sarjasijoitustaan ja oli sarjassa viides. Tilikauden tappio jäi ensimmäistä kertaa alle 100 000 euron.[39]
Ojanen jatkoi päävalmentajana myös kaudella 2014.[44] 42-vuotias urheilutoimenjohtaja Mika Nurmela päätti jatkaa pelaajauraansa vielä yhden kauden.[45] Kausi alkoi nihkeästi, mutta lopputuloksena oli 14 ottelun tappioton jakso ja neljäs sija.[46] Mika Nurmela päätti pitkän pelaajauransa kauden jälkeen.[47] AC Oulu Oy teki historiansa ensimmäisen positiivisen tuloksen.[39]
Kaudella 2015 Ojanen jatkoi päävalmentajana kolmen vuoden sopimuksella.[48] Joukkueeseen saapuivat muun muassa liigassa pelanneet Antti Peura, Antti Uimaniemi, Lassi Nurmos ja Alessandro Marzuoli. Kauden Suomen Cupin menestys ja edellisvuoden loppukauden vire nostivat AC Oulun sarjan voittajasuosikiksi.[49] Kausi alkoi kuitenkin heikosti. Joukkue pelasi taas pitkän 11 ottelun tappioiottoman jakson, mutta sijoittui lopulta viidenneksi.
Kaudelle 2016 hankittiin merkittävä vahvistus, kun 61 A-maaottelua pelannut Markus Heikkinen palasi Ouluun. Muita uusia pelaajia olivat muun muassa brasilialaiset Jair Silva, Gabriel Braga ja Gilberto de Souza.[50] Joukkue johti sarjaa 20. kierroksen jälkeen mutta jäi lopulta neljänneksi. Aristote Mboma voitti Ykkösen maalipörssin 18 maalilla. Seuralle kausi oli positiivinen, sillä se onnistui kasvattamaan sekä liikevaihtoa että yleisömäärää.[39]
Markus Heikkinen nimitettiin urheilutoimenjohtajaksi kaudesta 2017 alkaen.[51] Edustusjoukkueen lisäksi seura perusti Vitoseen Villan Pojat -harrastejoukkueen.[52] Kausi 2017 alkoi kolmella voitolla mutta jatkui keskinkertaisesti. Kauden erikoisuuksiin kuuluivat uudelleen pelatut ottelut: kesäkuussa ottelu EIF:ää vastaan tuomarivirheen vuoksi ja paikallisottelu OPS:ia vastaan pommiuhan takia.[53][54] AC Oulu sijoittui neljänneksi neljättä kautta peräkkäin. Kauden lopulla ilmoitettiin, ettei Ojasen sopimusta jatketa.[55]
Kaudelle 2018 uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Mika Lähderinne.[56] Uusina pelaajina saapuivat muun muassa Toni Tahvanainen, Aleksi Gullsten, Lassi Nurmos, Juhani Pennanen ja Walter Moore. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Ville Puukka ja seurajohtaja Juho Meriläinen nimitettiin toimitusjohtajaksi.[57][58] AC Oulu asetti viralliseksi tavoitteekseen nousun Veikkausliigaan ja julkisti strategian vuosille 2019-2022.[59] Kausi oli kaksijakoinen: ensimmäisellä puoliskolla joukkue oli vasta seitsemäs, toisella puoliskolla sarjan paras. Sijoitus oli jälleen neljäs. Alvarado Morín voitti Ykkösen maalipörssin 17 maalilla. Kauden päätteeksi Markus Heikkinen lopetti pelaajauransa.[60]
Kaudelle 2019 perustettiin AC Oulu Akatemia, joka aloitti pelaamisen Kolmosessa.[61] Pelaajabudjettia nostettiin ja tavoitteeksi asetettiin nousu.[62][39][63] Joukkueeseen saapuivat muun muassa Fugo Segawa, Joni Korhonen, Loorents Hertsi ja Juho Mäkelä. Joukkue nousi sarjan ennakkosuosikiksi.[64] Alle odotusten mennyt alkukausi johti kuitenkin päävalmentaja Lähderinteen potkuihin, ja kakkosvalmentaja Rauno Ojanen siirtyi päävalmentajaksi.[65] Joukkue menetti mahdollisuudet nousuun, ja kausi päättyi seitsemänteen sijaan. Heikko urheilullinen tulos veti myös taloudellisen tuloksen tappiolliseksi, mutta liikevaihto kasvoi 574 000 euroon (+22 %).[39]
AC Oulun alkuperäinen seuratunnus on vuodelta 2002. AC Oulu perustettiin Oulun Luistinseuran, Oulun Palloseuran, Oulun Työväen Palloilijoiden sekä Tervareiden fuusiona ja perustajaseurat esiintyivät seuratunnuksessa eri värisinä renkaina. Musta edusti Tervareita, punainen OTP:tä, sininen OPS:ää ja keltainen OLS:ia.[66]
Seuravaakunaa uudistettiin ensimmäisellä liigakaudella, jolloin otettiin käyttöön laivastonsininen vaakunakilpitaustainen seuravaakuna.[66] Uudessa seuravaakunassa on vaakunakilven keskellä V-kirjaimen muotoinen tunnus. V-tunnus ilmaisee voittoa, voimaa ja iskevyyttä. AC Oulun kirjoitustyyli puolestaan ilmaiseen liikettä eteenpäin. Seuravaakunan on suunnitellut markkinointitoimisto Incognito. Seuravaakunan suunnittelijan mukaan uudella vaakunalla oli tarkoitus saada aikaan yksinkertainen moderni ja dynaaminen ilme, joka vastaa urheilumerkkejä.[67]
AC Oulun ensimmäiset peliasut olivat väritykseltään kokosiniset. Peliasun värit uudistettiin ensimmäiselle liigakaudelle 2007, jolloin pelipaitojen väri vaihdettiin laivastonsiniseksi ja shortsien väri valkoiseksi.[67] Nykyisin AC Oulun kotipeliasut muodostuvat edelleen laivastonsinisen ja valkoisen yhdistelmästä. Vieraspeliasu on kokonaan keltainen.[1]
AC Oulu pelaa kotiottelunsa Oulun Koskikeskuksessa Raatinsaarella sijaitsevalla Raatin stadionilla, joka avattiin vuonna 1953. Vanha stadion purettiin vuonna 2009 ja uusi stadion valmistui osana Raatin liikuntakeskuksen perusparannusta vuonna 2011. AC Oulu on pelannut stadionilla kaudesta 2011 alkaen.
Raatin stadionin pääkatsomossa on 2 280 kuppi-istuinpaikkaa sekä modernit VIP-tilat aitioineen. Nykyinen pääkatsomo valmistui vuonna 2011 ja se sisältää lämmitetyt yleisö- ja sosiaalitilat sekä oleskelutiloina toimivat käytävätilat. Pääkatsomossa on myös Oulun kaupungin liikuntaviraston tiloja.
Aurinkokatsomossa on 2 112 kuppi-istuinpaikkaa. Nykyinen aurinkokatsomo valmistui vuonna 2011 ja kuppi-istuimet asennettiin vuonna 2014. Aurinkokatsomolla on omat sisäänkäynnit ja sosiaalitilat. Kentän päädyissä on optio siirrettäville katsomoille. Raatin kenttäalustana on lämmitettävä kansainväliset mitat (105 × 68 metriä) täyttävä luonnonnurmi. Nurmi on Suomen pohjoisin lämmitettävä siirtonurmi.[68]
AC Oulu pelasi kaudet 2003–2010 kotiottelunsa Castrenin kentällä. Lokakuussa 2020 AC Oulu julkisti suunnitelmat oman 5000-paikkaisen jalkapallostadionin rakentamisesta Heinäpään urheilukeskukseen. Hankkeen kustannusarvio on 13 miljoonaa euroa ja tavoiteaikataulun mukaan stadion on valmis kauden 2023 aikana.[69][70][71]
Talvikaudella kotikenttänä toimii vuonna 2007 valmistunut Heinäpään jalkapallohalli, jonka kapasiteetti on 630 katsojaa.[68][72] AC Oulun ja OLS:n oma jalkapallohalli valmistui vuonna 2020.[73]
AC Oulun kannattajaryhmä sai alkunsa vuonna 2006, kun joukko oululaisia jalkapalloihmisiä kokoontui miettimään miten AC Oulun otteluiden tunnelmaa voisi parantaa. Ensimmäisten kausien aikana kentän laidalla vaikuttanut AC Oulu Fanatiks oli hajoamassa ympäri Suomea. Saman vuoden keväällä myös laajemman joukon kiinnostus kannattajatoimintaa kohtaan alkoi nousta ja ensimmäisen kerran Sinitähdet-ryhmä kokoontui isommalla joukolla kesäkuussa 2006 AC Oulun vierasotteluun Rovaniemellä. Alkuun toiminta oli vapaamuotoista, mutta myöhemmin taustat on organisoitu yhdistysmuotoon. Alkuvuodesta 2007 myös pääkaupunkiseudulta alkoi löytyä AC Oulusta ja jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä, ja kesän ja syksyn aikana Sinitähdille muodostui Etelä-Suomen alajaosto Etelän Pellet.[74] Vuodesta 2013 alkaen kannattajaryhmä on tunnettu AC Oulun kannattajat -nimellä ja sen toiminnassa on mukana noin 2000 henkeä ympäri Eurooppaa.[75]
AC Oulun toiminnasta kaudet 2003–2008 vastasi Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry, jonka puheenjohtajana toimi Matti Heikkinen. AC Oulun managerina 2003–2006 toimi Miika Juntunen ja toiminnanjohtajana 2007–2008 Markus Kalmari. AC Oulu yhtiöitettiin ja toiminta siirrettiin kaudesta 2009 alkaen AC Oulu Oy:lle.[76]
Hallitus:[76]
Hallituksen puheenjohtajana toimi vuodet 2009–2010 Teijo Hildén, 2011 Sakari Huikuri, 2012–2017 Arto Oja ja 2018-2022 Ville Puukka.
Toimitusjohtajana toimi vuodet 2009–2010 Harri Kynnös, 2011 Kimmo Piispanen ja 2012 Petteri Haapala. AC Oulu Oy:llä ei ollut päätoimista toimitusjohtajaa vuonna 2013. Seuran operatiivisesta johdosta vastasi vuodet 2014–2018 seurajohtajana toiminut Juho Meriläinen, joka toimi toimitusjohtaja vuoteen 2022 asti.[78]
Urheilutoimenjohtaja:[76]
Urheilutoimenjohtajana toimi vuodet 2009–2014 Mika Nurmela ja managerina 2014–2016 Timo Kalermo.
Tilikausi | Liikevaihto | Muutos | Tulos | Sarja |
---|---|---|---|---|
2009 | 356 000 € | – | −428 000 € | Ykkönen |
2010 | 697 000 € | +95,8 % | −330 000 € | Veikkausliiga |
2011 | 501 000 € | –28,1 % | −313 000 € | Ykkönen |
2012 | 431 000 € | –14,0 % | −133 000 € | |
2013 | 367 000 € | –14,8 % | −87 000 € | |
2014 | 414 000 € | +12,8 % | 2 000 € | |
2015 | 404 000 € | –2,4 % | −7 000 € | |
2016 | 431 000 € | +6,7 % | −11 000 € | |
2017 | 430 000 € | –0,2 % | −22 000 € | |
2018 | 471 000 € | +9,5 % | −55 000 € | |
2019 | 574 000 € | +21,9 % | −175 000 € | |
2020 | 579 000 € | +0,9 % | 7 000 € | |
2021 | 1 219 000 € | +110,5 % | −214 000 € |
Lähde: Finder[39]
Tilanne 2. huhtikuuta 2025.[79][80]
|
|
AC Oulua on edustanut sarjaotteluissa yhteensä 212 pelaajaa.
Edustusjoukkue:
A-juniorit:
AC Oulu 2:
AC Oulun kotiotteluiden yhteydessä on julkistettu pelaajia oululaisen jalkapallon Hall of Fameen.[84]
Reservijoukkue
AC Oulun reservijoukkue OLS pelaa Kakkosessa. OLS:in edustusjoukkue siirtyi AC Oulu Oy:n hallintaan kaudesta 2021 alkaen.[85] AC Oulu perusti oman reservijoukkueen kaudelle 2019 nimellä AC Oulu Akatemia.[61] Kaudella 2020 reservijoukkueen nimi oli AC Oulu 2. Kolmosessa pelannut AC Oulu 2 sulautui kaudella 2021 Kakkosessa pelaavaan OLS:iin.
Juniorit
OLS:in B-juniorijoukkue siirtyi AC Oulu Oy:n hallintaan kaudesta 2021 alkaen ja se toimii seurojen yhteisjoukkueena nimellä AC Oulu/OLS. OLS ry vastaa yhteisen pelaajaputken alkupäästä C-junioreihin saakka.[85]
AC Oululla oli A-juniorijoukkue kausina 2016–2017, mutta sen toiminta loppui kahden kauden jälkeen.[86]
Valmentajat
OLS:[87]
AC Oulu/OLS B:[87]
Pelaajat
Ottelut
Eniten otteluita
Tilanne kauden 2021 jälkeen.
Nykyiset pelaajat lihavoituna.
Pelaaja | Kaudet | O | M | |
---|---|---|---|---|
1 | ![]() |
2006–2007, 2010–2015 | 224 | 22 |
2 | ![]() |
2011–2013, 2015–2016, 2018–2021 | 210 | 6 |
3 | ![]() |
2003, 2007, 2011–2015 | 184 | 54 |
4 | ![]() |
2006, 2009–2014 | 176 | 30 |
5 | ![]() |
2013–2015, 2018– | 159 | 23 |
6 | ![]() |
2005–2006, 2008–2013 | 142 | 2 |
7 | ![]() |
2013–2016, 2020–2021 | 131 | 8 |
![]() |
2003, 2007–2010 | 131 | 7 | |
9 | ![]() |
2005–2007, 2020– | 127 | 15 |
![]() |
2011–2015 | 127 | 4 |
Maalit
Eniten maaleja
Tilanne kauden 2021 jälkeen.
Nykyiset pelaajat lihavoituna.
Pelaaja | Kaudet | M | O | Keskiarvo | |
---|---|---|---|---|---|
1 | ![]() |
2003, 2007, 2011–2015 | 54 | 184 | 0,29 |
2 | ![]() |
2017–2019 | 34 | 64 | 0,53 |
3 | ![]() |
2003–2006 | 31 | 79 | 0,39 |
4 | ![]() |
2006, 2009–2014 | 30 | 176 | 0,17 |
5 | ![]() |
2008–2010 | 28 | 80 | 0,35 |
6 | ![]() |
2013–2015, 2018– | 23 | 159 | 0,14 |
7 | ![]() |
2006–2007, 2010–2015 | 22 | 224 | 0,10 |
8 | ![]() |
2012–2014 | 20 | 72 | 0,28 |
![]() |
2016–2019 | 20 | 94 | 0,21 | |
![]() |
2009–2010 | 20 | 52 | 0,38 |
Joukkue
Ensimmäiset ottelut
Voitot
Tappiot
Maalit
Pisteet
Yleisömäärät
Kausi | Sarja | Sija | O | V | T | H | TM–PM | P | Suomen Cup |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2003 | Ykkönen | 8. | 26 | 9 | 8 | 9 | 37–37 | 35 | 5. kierros (32) |
2004 | 5. | 26 | 10 | 9 | 7 | 39–33 | 39 | Ei osallistunut | |
2005 | 10. | 26 | 8 | 7 | 11 | 32–33 | 31 | ||
2006 | 2. | 26 | 15 | 7 | 4 | 53–25 | 52 | ||
2007 | Veikkausliiga | 14. | 26 | 5 | 7 | 14 | 28–49 | 22 | Puolivälierät (8) |
2008 | Ykkönen | 4. | 26 | 10 | 11 | 5 | 40–26 | 41 | 5. kierros (60) |
2009 | 1. | 26 | 16 | 5 | 5 | 57–24 | 53 | Ei osallistunut | |
2010 | Veikkausliiga | 11. | 26 | 8 | 6 | 12 | 31–44 | 30 | 4. kierros (60) |
2011 | Ykkönen | 3. | 24 | 14 | 6 | 4 | 51–22 | 48 | 6. kierros (28) |
2012 | 6. | 27 | 9 | 10 | 8 | 38–35 | 37 | 6. kierros (28) | |
2013 | 5. | 27 | 11 | 7 | 9 | 36–38 | 40 | 3. kierros (84) | |
2014 | 4. | 27 | 13 | 8 | 6 | 46–32 | 47 | 4. kierros (48) | |
2015 | 5. | 27 | 12 | 8 | 7 | 31–28 | 44 | Puolivälierät (8) | |
2016 | 4. | 27 | 12 | 7 | 8 | 50–31 | 43 | 4. kierros (58) | |
2017 | 4. | 27 | 12 | 6 | 9 | 40–40 | 42 | Lohkovaihe (30) | |
2018 | 4. | 27 | 13 | 5 | 9 | 41–30 | 44 | Puolivälieräkarsinnat (11) | |
2019 | 7. | 27 | 7 | 8 | 12 | 34–30 | 29 | Neljännesvälierät (16) | |
2020 | 1. | 22 | 15 | 5 | 2 | 38–16 | 50 | Neljännesvälierät (16) | |
2021 | Veikkausliiga | 11. | 27 | 6 | 5 | 16 | 21–44 | 23 | Lohkovaihe (24) |
2022 | Veikkausliiga | 7. | 27 | 11 | 6 | 10 | 46–43 | 39 | Neljännesvälierät (16) |
2023 | Veikkausliiga | 7. | 27 | 11 | 5 | 11 | 41–45 | 38 | Välierät (4) |
2024 | Veikkausliiga | 9. | 27 | 7 | 7 | 13 | 32–40 | 28 | Puolivälierät (8) |
Suomen Cup: suluissa kierroksella mukana olleiden joukkueiden määrä.
Kausi | Pelaaja | M | Sarja |
---|---|---|---|
2003 | ![]() |
12 | Ykkönen |
2004 | ![]() |
10 | |
2005 | ![]() |
5 | |
![]() | |||
![]() | |||
2006 | ![]() |
15 | |
2007 | ![]() |
5 | Veikkausliiga |
2008 | ![]() |
8 | Ykkönen |
2009 | ![]() |
14 | |
2010 | ![]() |
8 | Veikkausliiga |
2011 | ![]() |
16 | Ykkönen |
2012 | ![]() |
9 | |
2013 | ![]() |
7 | |
2014 | ![]() |
11 | |
2015 | ![]() |
6 | |
2016 | ![]() |
18 | |
2017 | ![]() |
8 | |
![]() | |||
2018 | ![]() |
17 | |
2019 | ![]() |
11 | |
2020 | ![]() |
9 | |
2021 | ![]() |
4 | Veikkausliiga |
![]() | |||
2022 | ![]() |
10 | |
2023 | ![]() |
12 |
Kausi | Ottelut | Yhteensä | Muutos | Keskiarvo | Suurin | Sarja |
---|---|---|---|---|---|---|
2003 | 13 | 10 011 | – | 770 | 1 483[90] | Ykkönen |
2004 | 13 | 7 948 | –20,6 % | 611 | 1 244[91] | |
2005 | 13 | 7 419 | –6,7 % | 571 | 1 088[92] | |
2006 | 13 | 16 473 | +122,0 % | 1 267 | 4 717[93] | |
2007 | 13 | 35 428 | +115,1 % | 2 725 | 4 036[94] | Veikkausliiga |
2008 | 13 | 18 640 | –47,4 % | 1 434 | 2 633[95] | Ykkönen |
2009 | 13 | 21 234 | +13,9 % | 1 633 | 2 767[96] | |
2010 | 13 | 25 893 | +21,9 % | 1 992 | 3 625[97] | Veikkausliiga |
2011 | 12 | 24 035 | –7,2 % | 2 003 | 4 118[98] | Ykkönen |
2012 | 14 | 18 898 | –21,4 % | 1 350 | 3 622[99] | |
2013 | 13 | 15 257 | –19,3 % | 1 174 | 4 120[100] | |
2014 | 14 | 12 724 | –16,6 % | 909 | 1 877[101] | |
2015 | 14 | 15 464 | +21,5 % | 1 105 | 2 013[102] | |
2016 | 14 | 19 290 | +24,7 % | 1 378 | 2 821[103] | |
2017 | 14[a] | 12 666 | –34,3 % | 905 | 1 602[104] | |
2018 | 14 | 16 509 | +30,3 % | 1 179 | 1 546[105] | |
2019 | 14 | 13 236 | –19,8 % | 945 | 1 335[106] | |
2020 | 11 | 14 620 | +10,5 % | 1 329 | 2 500[107] |