Aarno Karimo

Tässä artikkelissa tutkimme vaikutusta, joka Aarno Karimo:llä on ollut nyky-yhteiskuntaan. Aarno Karimo on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe nykymaailmassa, ja se on herättänyt laajaa keskustelua ja useita seurauksia eri aloilla. Vuosien varrella olemme voineet havaita, kuinka Aarno Karimo on syvästi leimannut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua ympäristöömme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Aarno Karimo:n monia puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tavoitteenaan ymmärtää sen todellinen laajuus ja merkitys.

Aarno Karimo
Aarno Karimo kotonaan vuonna 1932.
Aarno Karimo kotonaan vuonna 1932.
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 1886
Parikkala
Kuollut13. maaliskuuta 1952 (65 vuotta)
Helsinki

Aarno Karimo (vuoteen 1906 Hasselqvist; 29. joulukuuta 1886 Parikkala – 13. maaliskuuta 1952 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija, taidemaalari, piirtäjä, runoilija ja upseeri. Hänen tunnetuin teoksensa on eeppinen ja kansallismielistä mystiikkaa sisältävä Suomen historian neliosainen kuvaus Kumpujen yöstä (1929–1932), jonka hän sekä kirjoitti että kuvitti. Karimo osallistui Suomen sisällissotaan valkoisen armeijan upseerina ja toimi myöhemmin Viipurin suojeluskuntapiirin päällikkönä sekä suojeluskuntajärjestön lehden Hakkapeliitan ensimmäisenä päätoimittajana.

Elämä

Nuoruus ja opinnot

Karimo syntyi Parikkalan kirkonkylässä Argusjärven rannalla sijaitsevassa Alahovin talossa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä ja tehtailija Sanfrid Hasselqvist ja Ida Matilda o.s. Forsblom.[1][2] Jyrkkänä suomalaisuuden puoltajana tunnettu Sanfrid Hasselqvist oli toiminut valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä, ja myös hänen poikansa kiinnostui politiikasta. Karimo oli mukana muun muassa perustamassa Voimaliittoa[3][4] hyvän ystävänsä Alpo Sailon kanssa 1906. Kaverukset osallistuivat myös venäläisen vallankumouksellisen Maksim Gorkin auttamiseen ja suojelemiseen tämän paetessa Venäjältä Berliiniin.[5]

Karimo kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1905–1906 ja täydensi taideopintojaan Akseli Gallen-Kallelan oppilaana sekä Pietarissa vuosina 1907–1908. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti vuonna 1907. Vuodesta 1910 hän työskenteli sanomalehti Karjalan piirtäjänä.[1] Karimo teki myös poliittisia pilapiirroksia muihin sanomalehtiin sekä Viipurissa ilmestyneeseen pilalehti Ampiaiseen. Hän oli yksi humorististen sanomalehtipiirrosten uranuurtajista Suomessa. Hänen piirroksensa käsittelivät usein suurvaltojen välisiä ristiriitoja.[6] Vuonna 1915 Karimo siirtyi vakituiseksi työntekijäksi Karjalaan, johon alkoi kirjoittaa myös pakinoita ja teatteriarvosteluja.[1]

Karimon puoliso oli vuodesta 1914 Aino Lindqvist, jonka vanhemmat olivat konstaapeli Karl Lindqvist ja Maria Lillmåns.[1]

Sotilasura

Sisällissodan alettua Karimo sai helmikuussa 1918 tykkimiehen koulutuksen ja oli erään venäläisiltä vallatun tykin päällikkönä torjumassa punaisten hyökkäystä Antreaan. Hän oli myös Karjalan divisioonan tykistön vt. päällikkönä. Sisällissota muodostui Karimon elämässä tärkeäksi murrosvaiheeksi ja hän teki myöhemmin paljon valkoisen armeijan sankarillisuutta ylistäneitä kirjoja, kuvituksia ja maalauksia. Vuonna 1928 julkaistun itse kirjoittamansa ja kuvittamansa teoksen Valkoinen armeija Karimo sanoi luonnostelleensa jo sodan aikana rintamalla.[1]

Sodan jälkeen Karimo jätti lehtimaailman ja toimi ensin armeijassa sekä vuosina 1919–1925 Viipurin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Työnsä ohella hän avusti myös heimosotia. Hänet kuitenkin kutsuttiin luomaan suojeluskuntajärjestölle omaa lehteä; vuoden 1926 alussa aloitti ilmestymisensä Hakkapeliitta, jonka päätoimittajana Karimo toimi seuraavaan vuoteen. Lehti oli täydellisesti hänen luomuksensa, ja hän myös piirsi sen kaikki kansikuvat päätoimittajakautenaan.[1]

Vapaana taiteilijana

Karimon veistämä Metsäpirtin lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkin reliefi Mynämäellä (1936/2017).

Toimittuaan lyhyen aikaa yleisesikunnan osastopäällikkönä Karimo jättäytyi vuonna 1927 vapaaksi taiteilijaksi ja kirjailijaksi. Hän maalasi muotokuvia ja Hancockissa Michiganissa sijaitsevaan Suomi-opistoon vuonna 1946 luovutetun kookkaan Delaware-aiheisen taulun sekä veisti Karjalankannakselle vuonna 1935 suuret lahjoitus­maa­talon­poikien­ muistomerkit. Karimo suunnitteli myös arvohenkilöille luovutettuja adresseja ja lahjaesineitä, joista merkittävin oli sotamarsalkaksi ylennetylle Gustaf Mannerheimille vuonna 1933 luovutettu eebenpuusta, norsunluusta ja kullasta valmistettu marsalkansauva.[1][2]

Sota-aikana Karimo piirsi runsaasti propagandajulisteita ja muita painotuotteita ja suunnitteli Talvisodan muistomitalin. Hänen sotilasarvonsa oli vuodesta 1940 majuri. Karimo oli vuosina 1941–1942 päämajan kunniamerkkitoimiston päällikkö ja osallistui muun muassa Mannerheim-ristin suunnitteluun.[1] Hän suunnitteli myös olympialaisissa menestyneitä urheilijoita ja urheilujärjestötoiminnassa ansioituneita henkilöitä varten vuonna 1945 perustetut Suomen urheilun ansioristit ja -mitalit, jotka myöhemmin (1983) nimettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristeiksi ja -mitaleiksi.[7] Sodan jälkeen aika ei enää ollut hänen aatteilleen otollinen ja hän keskittyi Kalevalan kuvitukseen, joka kuitenkin jäi kesken hänen kuollessaan vuonna 1952. Työn saattoi päätökseen Hugo Otava, ja 2 500 kuvaa sisältänyt Kuva-Kalevala ilmestyi seuraavana vuonna.[1]

Karimo on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[8]

Tuotanto

Karimon tunnetuin teos on Suomen historiasta kertova neliosainen kaunokirjallinen teos Kumpujen yöstä (1929–1932). Siinä kerrotaan lähinnä kuvitteellisten henkilöiden sankarillisista, usein traagisista kohtaloista kansallismielisen paatoksen hengessä. Teoksen alkupuolella Suomen suku saapuu Suomeen itäisestä alkukodista, ja teos päättyy Suomen itsenäisyyteen ja vapaussotaan. Karimo myös kuvitti itse teoksen omilla maalauksillaan, joita on myöhemminkin käytetty historiantapahtumia kuvattaessa. Kumpujen yöstä -sarjan toinen painos ilmestyi 1950-luvulla kolmiosaisena ja kolmas painos enää kaksiosaisena. Näistä uudemmista laitoksista on jätetty pois lopun Suur-Suomi-julistus ja muita uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa arveluttavia kertomuksia.

Karimo kirjoitti myös tieteisromaanin Kohtalon kolmas hetki (1926), joka kuvaa Suomen ja Venäjän sotaa vuonna 1967. Romaanissa teknisesti ylivoimainen Suomi voittaa sodan liittolaisinaan Venäjän vanhat viholliset. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Hakkapeliitta-lehdessä ja kirjana useina painoksina, joissa oli kussakin erilaiset Karimon tekemät kansikuvat.

Teoksia

  • Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta (1919)
  • Kohtalon kolmas hetki (1926)
  • Valkoinen armeija (1928)
  • Kumpujen yöstä 1–4 (1929–1932)
  • Peninkulmia nielemässä (1929)
  • Germaaneja (1930)
  • Armfeltin lähetti (1933)
  • Miehiä ja miehenalkuja (1936)
  • Karjalan nousu 1918 (1937)
  • Kuva-Kalevala. (Kuvittanut Aarno Karimo) Pellervo-seura, 1952–1953.
  • Parikkalan vanha vaakuna (yhdessä Ahti Hammarin kanssa, 1956)
  • Kumpujen yöstä: Suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan. (Kuvittanut ja kirjoittanut Aarno Karimo. Taiteilijan ja hänen teoksensa esittelyn kirjoittanut Päiviö Tommila. Värikuvat valokuvannut Ä. Fethulla. 3. painos (2. painos, lyhennetty laitos ilmestynyt kolmena niteenä 1958–59)) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11906-7

Lähteet

  • Mikko Uola: ”Karimo, Aarno (1886 - 1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 816–817. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
  • Ylönen, Marja: Pilahistoria: Suomi poliittisissa pilapiirroksissa 1800-luvulta 2000-luvulle. SKS, Helsinki 2001. ISBN 951-746-299-9
  • Kivelä, Marjut: Sydämessä Kalevalainen Kansa: Alpo ja Nina Sailo runolaulajien ikuistajina. Marjut Kivelä ISBN 951-717-344-X

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Mikko Uola: ”Karimo, Aarno (1886 - 1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 816–817. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Varpu Wilska: Aarno Karimon Kalevalainen kansa (Arkistoitu – Internet Archive) Tampereen Suomalainen Klubi
  3. ↑ Ylönen 2001, s. 167.
  4. ↑ Sydämessä Kalevalainen Kansa, s.23.
  5. ↑ Sydämessä Kalevalainen Kansa, s.24.
  6. ↑ Ylönen 2001, s. 167–168.
  7. ↑ Antti Matikkala, Jussi Nuorteva ja Päivi Happonen, Suomen ritarikunnat 100 vuotta, Kansallisarkisto, (ISBN 978-952-7323-00-7, viitattu 17. marraskuuta 2019), s. 118,120, Aarno Karimo mainitaan suunnittelijana s. 118 kuvan yhteydessä; näyttelykirja pdf-muodossa View and modify data on Wikidata
  8. ↑ Karimo Aarno Hautahaku.fi. Viitattu 27.5.2024.

Aiheesta muualla