Nykyään Aasian seitsemän seurakuntaa on aihe, joka on saanut merkitystä useilla alueilla. Politiikasta tieteeseen Aasian seitsemän seurakuntaa on tullut tutkijoiden, aktivistien ja yleensä kansalaisten kiinnostava kohde. Teknologian ja globalisaation myötä Aasian seitsemän seurakuntaa on saavuttanut ennennäkemättömän ulottuvuuden, joka vaikuttaa paitsi tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, myös maailmankuvaamme. Tässä artikkelissa tutkimme Aasian seitsemän seurakuntaa:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan.
Aasian seitsemän seurakuntaa (m.kreik. αἱ ἑπτά ἐκκλησίαι αἱ ἐν τῇ Ἀσίᾳ, hai hepta ekklēsiai hai en tē Asia), usein Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, viittaa seitsemään Johanneksen ilmestyksessä (Ilm. 2–3) mainittuun varhaiskristilliseen seurakuntaan, jotka kaikki sijaitsivat Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin länsiosissa. Seurakunnat olivat Efesos, Smyrna, Pergamon, Thyateira, Sardes, Filadelfeia ja Laodikeia.
Ilmestyskirjan mukaan Johannes sai Patmoksen saarella ollessaan näyn, jossa Jeesus Kristus opasti häntä:
»Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”[1]»
Kaikki nämä seitsemän seurakuntakaupunkia sijaitsivat Vähän-Aasian länsiosissa suhteellisen lähellä toisiaan. Ne ovat myös selvästi Patmoksen saarta suhteellisen lähellä olleella alueella mantereen puolella. Osa niistä on aivan rannikolla, mutta muutamat ovat melko kaukanakin sisämaassa. Kaikki kaupungit olivat Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin eli roomalaisella kaudella joko alkuperältään kreikkalaisia tai hellenistisiä, tai muutoin hellenistis-roomalaistuneita. Sardes oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Efesos, Smyrna ja Pergamon olivat vanhoja kreikkalaisia kaupunkivaltioita. Pergamon oli ollut merkittävä keskus myös hellenistisellä kaudella, jolloin se toimi Attalidien pääkaupunkina. Efesos oli roomalaisella kaudella koko Vähän-Aasian merkittävin kaupunki ja roomalaisen Asian provinssin pääkaupunki. Muut kaupungit eli Filadelfeia, Laodikeia ja Thyateira, olivat syntyneet hellenistisellä kaudella.
Ei ole tietoa, millä perusteella seurakunnat ovat valikoituneet; niiden on ehdotettu olleen esimerkiksi saman postireitin varrella. Seurakuntien olemassaolo oli suoraan tai epäsuorasti seurausta apostoli Paavalin lähetysmatkoista, jotka on kuvattu Apostolien teoissa.[2] Seurakunnat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti tuon ajan tärkeimmät kristilliset seurakunnat, koska esimerkiksi Rooma, Antiokia ja monet muut paikat eivät ole mukana.
Seitsemän seurakuntaa mainitaan niiden kotikaupunkien nimillä. Ne olivat:
Jokainen seurakunnista saa oman kirjeen: ”Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva”.[10] Kirjeet ovat lyhyitä kehotuksia kristityille pysyä uskossaan, varoa vääriä opettajia ja odottaa tulevien lupausten toteutumista. Jokaisessa kirjeessä on sama rakenne:[11][12][13]
Seurakunnille osoitettuja kirjeitä on tulkittu useilla tavoilla. Kaksi yleistä tapaa on ollut nähdä niiden kuvaavan vertauskuvallisesti kirkon historiaa vaiheittain, tai nähdä niiden kuvaavan yhtäaikaisesti koko kirkkoa ongelmineen ja vahvuuksineen kaikkina aikoina.[13]
Seitsemän kirjettä on osoitettu seitsemälle ”enkelille” (kreik. ἄγγελος, angelos, ”sanansaattaja”). Origenes selitti enkelien viittaavan seurakuntien suojelusenkeleihin. Epifanios puolestaan hylkäsi tämän näkemyksen, ja selitti ”enkelien” viittaavan seurakuntien paimeniin, kuten piispoihin. Saman näkemyksen jakoi Augustinus,[14] ja se jaetaan usein myös nykyisin. Itse kirjeet on kuitenkin tarkoitettu koko seurakunnalle, mikä käy ilmi niiden sisällöstä.[11]