Nykymaailmassa Abraham Kuyper:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe, joka on herättänyt keskusteluja eri aloilla. Poliittisella, sosiaalisella, teknologisella tai kulttuurisella alalla Abraham Kuyper on ottanut johtavan roolin ja kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleensä. Vuosien varrella Abraham Kuyper on kehittynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet tapaamme elää, kommunikoida ja olla yhteydessä. Tässä artikkelissa tutkimme Abraham Kuyper:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme sekä sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Abraham Kuyper | |
---|---|
![]() |
|
Alankomaiden 24. pääministeri | |
Monarkki | Vilhelmiina |
Edeltäjä | Nicolaas Pierson |
Seuraaja | Theo de Meester |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. lokakuuta 1837 Maassluis, Alankomaat |
Kuollut | 8. marraskuuta 1920 (83 vuotta) Haag, Alankomaat |
Ammatti | kalvinistinen teologi ja poliitikko |
Puoliso | Johanna Hendrika Schaay |
Tiedot | |
Puolue | Anti-Revolutionaire Partij – ARP |
Uskonto | uuskalvinistisen |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Osa artikkelisarjaa |
Kalvinismi ja reformoidut kirkot |
---|
![]() |
Abraham Kuyper (29. lokakuuta 1837 Maassluis – 8. marraskuuta 1920 Haag) oli hollantilainen poliitikko, pääministeri ja kalvinistinen teologi.[1]
Kuyper työskenteli vuosina 1863–1874 pastorina ja perusti vuonna 1872 kalvinistisen sanomalehden De Standaardin. Vuonna 1874 hänet valittiin Hollannin parlamenttiin. Kuyperin perustama Antivallankumouksellinen puolue oli maan ensimmäinen järjestäytynyt poliittinen puolue, jonka kannatus tuli maan alemmalta keskiluokalta. Liikkeen ohjelma yhdisti uskonnollis-konservatiiviset arvot sosiaalisesti edistykselliseen politiikkaan.[1]
Kuyper perusti vuonna 1880 Amsterdamin vapaan yliopiston papiston koulutusta varten ja vuonna 1892 reformoidun kirkon Alankomaissa. Vuosina 1901–1905 hän toimi Alankomaiden pääministerinä.[1]
Abraham Kuyper oli uuskalvinistisen liikkeen keskeisiä vaikuttajia. Liikkeen tarkoituksena oli historiallisen kalvinismin uudelleenherättäminen valistusajan jälkeisten sosiaalisten, kulttuuristen ja uskonnollisten vaikutusten kumoamiseksi.[2]