Adyton

Nykymaailmassa Adyton:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti Adyton on jättänyt syvän jäljen elämäämme ja tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa. Adyton on edelleen kuuma aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa ympäri maailmaa, sen vaikutuksesta talouteen ja populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Adyton:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä yhteiskunnassamme ja tarjoamme kattavan kuvan sen merkityksestä ja vaikutuksista tulevaisuuteen.

Adyton (tummennettuna) tyypillisen kreikkalaisen temppelin pohjakaavassa.

Adyton (m.kreik. ἄδυτον, lat. adytum, ”luoksepääsemätön”) oli antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelin kaikkein pyhin. Se sijaitsi temppelin sisimmässä osassa cellan takana.[1][2][3][4]

Adyton oli useimmiten pieni huone cellan sisäänkäynnistä nähden kauimmassa päässä. Se oli erotettu cellasta väliseinällä, jossa oli ovi.[2] Adytoniin oli pääsy ainoastaan papistolla, ja usein sinne oli sijoitettu temppelissä palvotun jumalan kuvapatsas. Adytonin lisääminen temppeliin teki yleensä temppelin naoksesta poikkeuksellisen pitkän.[3] Kaikissa temppeleissä ei ollut adytonia.

Lähteet

  1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἄδυτον An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. ↑ a b Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 387. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2
  3. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Adyton”, Antiikin käsikirja, s. 8. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  4. ↑ Jokinen, Teppo & Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja, s. 14. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8

Aiheesta muualla