Antiikin Kreikan arkkitehtuuri

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Antiikin Kreikan arkkitehtuuri, joka on herättänyt useita keskusteluja ja herättänyt kiinnostusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Antiikin Kreikan arkkitehtuuri on ajankohtainen aihe, jota on tutkittu eri yhteyksissä ja tieteenaloilla. Ajan myötä Antiikin Kreikan arkkitehtuuri on käynyt läpi erilaisia ​​muutoksia ja saanut erilaisia ​​merkityksiä, mikä tekee siitä erittäin monimutkaisen ja laajan aiheen. Siksi on olennaista analysoida perusteellisesti Antiikin Kreikan arkkitehtuuri:n kattamia eri näkökohtia ja ulottuvuuksia, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja seurauksia, sen tarkoituksena on tarjota kattava ja objektiivinen näkemys Antiikin Kreikan arkkitehtuuri:stä, jonka tarkoituksena on edistää tämän aiheen ymmärtämistä ja pohdintaa.

Parthenonin temppeli Ateenassa.

Antiikin Kreikan arkkitehtuuri on rakennuskulttuuri, joka kukoisti antiikin Kreikan klassisella kaudella 480–330 eaa. Kreikkalainen arkkitehtuuri sai paljon vaikutteita egyptiläisestä ja minolais-mykeneläisestä kulttuurista. Kreikkalaisen rakennustaiteen huomattavimpia näytteitä ovat kreikkalaiset temppelit, joiden kaikkia sivuja kiersivät pylväät. Pylväiden pylväänpäänmuodon eli kapiteelin mukaan voidaan erottaa kolme tyylisuuntaa: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen.

Antiikin kreikkalainen arkkitehtuuri pyrki yksinkertaisuuteen, harmoniaan ja tasapainoisiin mittasuhteisiin. Se on määrittänyt klassisen arkkitehtuurin muotokielen, ja vaikuttanut suuresti länsimaiseen arkkitehtuuriin aina roomalaisesta arkkitehtuurista renessanssiin ja edelleen uusklassismiin saakka.[1]

Tiedot kreikkalaisesta arkkitehtuurista ovat peräisin paitsi näkyvillä säilyneistä muinaisjäänteistä myös arkeologisista kaivauksista ja antiikin kirjallisuudesta.[2]

Historia

Kreikkalainen arkkitehtuuri sai perusmuotonsa arkaaisella kaudella 600–500-luvuilla eaa. ja saavutti huippunsa klassisen kauden alkupuolella 400–luvulla eaa. Arkkitehtuuri kehittyi kreikkalaisten kaupunkivaltioiden eli polisten kontekstissa, ja siksi sen tärkeimmät rakennustyypit, kuten temppelit, teatterit ja stadionit, ovat rakennuksia, jotka olivat keskeisiä kaupunkivaltioiden ja niiden kulttien kannalta. Kreikkalaisen arkkitehtuurin huipentumana pidetään usein Ateenan Parthenonin temppeliä, joka valmistui vuonna 438 eaa.[1]

Kreikkalainen arkkitehtuuri vaikutti suuresti etruskien arkkitehtuuriin sekä roomalaiseen arkkitehtuuriin. Kreikkalainen arkkitehtuuri on nähtävissä myös 1700- ja 1800-lukujen rakennuksissa; muotiin nousi uusklassismi, joka otti vaikutteita kreikkalaisesta rakennustaiteesta, jota yhdistettiin yksinkertaisiin ja suoraviivaisiin muotoihin.

Osatekijöitä

Pylväsjärjestelmät

Pääartikkeli: Pylväsjärjestelmät
Kapiteelit ja entablementti doorilaisessa, joonialaisessa ja korinttilaisessa pylväsjärjestelmässä.

Kreikkalaisen arkkitehtuurin keskeisin osatekijä olivat pylväsjärjestelmät, jotka määrittivät pylväiden ja palkiston käyttöä, rakenneosia, mittasuhteita ja ulkonäköä harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Klassiset kreikkalaiset pylväsjärjestelmät olivat:[1]

Temppeliarkkitehtuuri

Pääartikkeli: Kreikkalainen temppeli

Temppelit olivat keskeisellä sijalla kreikkalaisessa arkkitehtuurissa, ja siksi juuri niiden kehityksellä on ollut suuri vaikutus sekä yllä mainittujen pylväsjärjestelmien kehitykseen ja muotoihin että koko klassisen arkkitehtuurin käsitteistöön. Doorilaista tyyliä edustaneen Parthenonin lisäksi maineikkaita kreikkalaisia temppeleitä ovat muun muassa Olympian Zeuksen temppeli ja Sunionin Poseidonin temppeli, jotka edustivat myös doorilaista tyyliä, sekä Ateenan Erekhtheion ja Efesoksen Artemiin temppeli, jotka edustivat joonialaista tyyliä.[1]

Materiaalit

Kreikkalainen arkkitehtuuri tunnetaan ennen kaikkea marmorin käytöstä. Parasta marmoria saatiin Paroksen ja Naksoksen saarilta sekä Attikan Pentelikon-vuorelta. Paljon käytettiin myös yksinkertaisempaa kalkkikiveä, joka peitettiin marmoria jäljittelevällä stukkolla. Alun perin rakennukset ja niiden pylväät olivat puisia. Puiset temppelit alettiin rakentaa vaiheittain uusiksi kivestä 600-luvulta eaa alkaen. Monien koristeaiheiden, kuten joonialaisten kapiteelien, arvellaan olevan peräisin puusta veistetyistä alkuperäisistä muodoista.[1]

Rakennustyyppejä

Kreikkalaiselle arkkitehtuurille ominaisia rakennus- ja rakennelmatyyppejä ovat muun muassa:

Lähteet

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  • Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Cartwright, Mark: Greek Architecture Ancient History Encyclopedia. Viitattu 10.6.2019.
  2. ↑ Dinsmoor 1975, s. xv–xxiv.

Aiheesta muualla