Tämä artikkeli käsittelee aihetta Afrikankeuhkokalat, joka on erittäin tärkeä nykyään. Afrikankeuhkokalat on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion viime vuosina ja synnyttänyt keskustelua ja kiistoja eri alueilla. Tässä artikkelissa analysoidaan perusteellisesti Afrikankeuhkokalat:n merkitystä sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Tarkastellaan erilaisia Afrikankeuhkokalat:een liittyviä näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Tämän analyysin avulla pyrimme tarjoamaan globaalin ja täydellisen näkemyksen Afrikankeuhkokalat:stä, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen nykyään.
Afrikankeuhkokalat | |
---|---|
![]() Afrikankeuhkokala (Protopterus annectens) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Lihaseväiset Sarcopterygii |
Alaluokka: | Keuhkokalat Dipneusti |
Lahko: | Keuhkokalat Ceratodontiformes |
Heimo: |
Afrikankeuhkokalat Protopteridae Peters, 1855 |
Suku: |
Protopterus Owen, 1839 |
Katso myös | |
|
Afrikankeuhkokalat (Protopteridae) on keuhkokaloihin kuuluva trooppisessa Afrikassa tavattava kalaheimo.
Afrikankeuhkokaloihin kuuluu neljä lajia: afrikankeuhkokala (Protopterus annectens), etiopiankeuhkokala (Protopterus aethiopicus), kongonkeuhkokala (Protopterus dolloi) ja sambesinkeuhkokala (Protopterus amphibius). Näistä afrikankeuhkokalaa ja kongonkeuhkokalaa tavataan Afrikan länsi-, keski- ja eteläosista ja etiopiankeuhkokalaa ja sambesinkeuhkokalaa itä- ja eteläosista.[1][2][3]
Ruumiinmuodoltaan afrikankeuhkokaloihin kuuluvat lajit ovat pitkulaisia. Suurin laji etiopiankeuhkokala voi kasvaa 180 cm pitkäksi, muut jäävät noin metrin mittaisiksi. Koiraat ovat kookkaampia kuin naaraat. Uimarakoista on kehittynyt kaksi keuhkoa, joilla ne ottavat tarvitsemansa hapen ilmasta. Lajien rinta ja vatsaevät ovat pitkät ja ohuet.[1][2][3][4]
Afrikankeuhkokalat elävät makeissa vesissä, kuten hitaasti virtaavissa joissa ja soilla. Kuivan kauden ajaksi ne kaivautuvat pohjamutiin, kehittävät kuivumisen estävän limakerroksen ympärilleen ja niiden aineenvaihdunta hidastuu. Näin ne viettävät yleensä 8–9 kuukautta, mutta etiopiankeuhkokalan tiedetään selvinneen tässä tilassa laboratorio-olosuhteissa jopa neljä vuotta.[5][3]
Kalojen lisääntymiskausi on sadekaudella. Koiras kaivaa onkalon, jonne naaras laskee mätinsä ja koiras vartioi sitä. Kuoriutuessaan poikasilla on ulkoiset kidukset, jotka surkastuvat, kun poikaset kasvavat. Kalojen ravintoa ovat pienemmät kalat ja vedessä elävät hyönteiset, nilviäiset ja äyriäiset.[5][3]