Tänään haluamme puhua Aikalainen (elokuva):stä, koska se on aihe, joka on tullut viime aikoina merkityksellisemmäksi. Aikalainen (elokuva) on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion, sillä sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Politiikasta viihteeseen Aikalainen (elokuva) on jättänyt merkittävän jäljen tämän päivän maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Aikalainen (elokuva):een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Olemme varmoja, että löydät mielenkiintoista ja asiaankuuluvaa tietoa Aikalainen (elokuva):stä, jonka avulla voit paremmin ymmärtää tätä ilmiötä ja sen merkitystä nykyään.
Aikalainen | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Timo Linnasalo |
Käsikirjoittaja | Ilpo Tuomarila, Timo Linnasalo, Paavo Piskonen, |
Perustuu | Dostojevskin teokseen Kirjoituksia kellarista |
Tuottaja | Anssi Mänttäri |
Säveltäjä | Heikki Valpola |
Kuvaaja | Heikki Katajisto |
Leikkaaja | Anssi Blomstedt |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Reppufilmi Oy |
Ensi-ilta | 1984 |
Kesto | 72 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Katsojat | 4 268 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Aikalainen on Timo Linnasalon draamaelokuva vuodelta 1984. Fjodor Dostojevskin pienoisromaaniin Kirjoituksia kellarista perustuvan tarinan pääosaa esittää Paavo Piskonen.
Paavo Piskonen | … | Aikalainen |
Kati Outinen | … | ilotyttö |
Rose-Marie Precht | … | nainen kellarissa |
Pekka Laiho | … | luutnantti Zverkov |
Sulevi Peltola | … | Simomovin vieras |
Heikki Mäkelä | … | ohjaaja / Simonov / sirkustirehtööri |
Erkki Saarela | … | upseeri |
Aikalainen oli alun perin Paavo Piskosen alulle panema hanke sovittaa Dostojevskin teksti teatterissa esitettäväksi monologinäytelmäksi. Hän tilasi Ilpo Tuomarilalta käsikirjoituksen Esa Adrianin suomennoksen pohjalta. Teatteriproduktio ei koskaan valmistunut, mutta harjoituksia seurannut ja niitä kuvannut Timo Linnasalo sai idean laajentaa materiaalia pitkäksi näytelmäelokuvaksi. Elokuvasäätiön tuella lisämateriaalia kuvattiin 16 päivässä sekä nykyajan että 1800-luvun miljöissä.[1][2]
Helsingin Sanomien Helena Ylänen piti Aikalaisen ”70 minuutin tuskaista reuhtomista” vahvana elokuvana, nautittavan raisuna, uskaltavana ja pirullisen hauskana. Aamulehden Erkka Lehtolan mukaan teos on synkkä, muttei silti tahmea eikä ahdistava. Paavo Piskosen katsottiin yleisesti onnistuneen roolissaan, ja toisena nimenä Helena Ylänen nosti esiin leikkaaja Anssi Blomstedtin.[2]