Nykymaailmassa Päivää, herra Kivi on herättänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Päivää, herra Kivi:stä on tullut laajaa yleisöä kiinnostava aihe yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, populaarikulttuurin vaikutuksensa tai ammattimaisen merkityksensä vuoksi. Lisätietoa Päivää, herra Kivi:stä ei ole vain tapa laajentaa tietämystämme, vaan myös ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Päivää, herra Kivi:een, analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia eri alueilla ja tulevaisuuden näkökulmia, joita tämä aihe tarjoaa meille.
Päivää, herra Kivi | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Timo Linnasalo |
Kuvaaja | Tahvo Hirvonen |
Leikkaaja | Anssi Blomstedt |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Ensi-ilta | 1984 |
Kesto | 88 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Päivää, herra Kivi on Timo Linnasalon ohjaama suomalainen tragikomedia vuodelta 1984. Elokuva seuraa pikkupaikkakunnan kirjastoapulaisen Helinän (Kristiina Elstelä) elämää kesänä, jolloin hän harjoittaa paikallista teatteriseuruetta esittämään Aleksis Kiven näytelmää Yö ja päivä ja rakastuu taas nuoruuden ihastukseensa, hiljaiseen nuohoojamieheen (Markku Huhtamo), joka on paitsi harrastajakirjoittaja, myös naimisissa.[1][2]
Elokuva tehtiin Aleksis Kiven syntymän 150-vuotisjuhlan innoittamana. Linnasalon ohella elokuvan toisena käsikirjoittajana toimi Ilpo Tuomarila.[2]
Kristiina Elstelä | … | kirjastoapulainen Helinä Walén |
Markku Huhtamo | … | nuohooja Leo Virta |
Ragni Grönholm | … | ”sisar” |
Antti Litja | … | ylilääkäri Manninen |
Kirsti Otsamo | … | Liisa, Leon vaimo |
Hanna Tarvainen | … | Elina, Leon tytär |
Antti Aro | … | kahvilan isäntä |
Sirkku Grahn | … | kirjastonhoitaja |
Pirjo Leppänen | … | terapeutti |
Pertti Sveholm | … | kansanopiston rehtori |
Päivää, herra Kivi sai teatterikierroksellaan runsaat 2 500 katsojaa. Vuoden 1988 televisioesitys keräsi 79 000 katsojaa.
Teatteriensi-illan aikaiset kritiikit elokuvasta olivat varsin myönteisiä. Aamulehden Erkka Lehtola piti elokuvaa helpommin avautuvana kuin Linnasalon edellistä teosta, Dostojevski-sovitusta Aikalainen. Tapani Maskula taas piti elokuvaa katsojan kannalta hankalana ymmärtää, koska ohjaaja ei juuri selittele toden ja fantasian rajoja tai motivoi käytettyjen näkökulmien vaihteluita. Useimmat kriitikot arvostivat erityisesti Kristiina Elstelän luovaa hulluutta ylistävää roolityötä.[2]
Viitasaaren elokuvaviikolla 1985 Timo Linnasalo sai elokuvasta Humanismin käsi -palkinnon.[2]