Aili Hildén

Nykymaailmassa Aili Hildén on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Aili Hildén on herättänyt monien huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin arkielämässä, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja mahdollisista seurauksista. Vuosien varrella Aili Hildén:tä ovat tutkineet ja analysoineet eri alojen asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet sen eri puoliin sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme Aili Hildén:n eri näkökulmia ja tarjoamme panoraamanäkymän sen merkityksestä ja vaikutuksesta nykymaailmassa.

Aili Hildén
Henkilötiedot
Syntynyt19. marraskuuta 1898
Mikkeli
Kuollut19. kesäkuuta 1984 (85 vuotta)
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Merkittävät roolit Marietta
(Bajadeeri)
Mariella
(Kirkas hetki)
Palkinnot

Pro Finlandia 1952

Aili Dagmar Hildén (o.s. Kuutti, 19. marraskuuta 1898 Mikkeli – 19. kesäkuuta 1984)[1] oli suomalainen näyttelijä. Hän oli parhaimmillaan kultivoituneiden kypsien tai suorasanaisten naishahmojen tulkitsijana.[2]

Elämä ja ura

Aili Hildénin vanhemmat olivat leipuri Evert Aleksander Kuutti ja Marianne Hagelberg. Hän aloitti näyttelijänuransa Kansan Näyttämöllä 1927–1929.[3] Sen jälkeen hän oli kiinnitettynä Viipurin Kaupunginteatteriin 1929–1936 ja Tampereen Teatteriin 1936–1956.[4]

Viipurin-vuosiensa aikana Hildén kasvoi monipuoliseksi ja tekniikaltaan taitavaksi näyttelijäksi. Vaativien tragediennen tehtävien lisäksi hän kunnostautui komediallisissa rooleissa. Hän oli myös laulu- ja tanssitaitoinen, mikä toi oman lisäarvonsa operettitehtäviin.[5]

Hildénin näyttämötaiteellisia tehtäviä olivat muun muassa Marietta (näytelmässä Bajadeeri), Fiammetta (Boccaccio), rouva Phelps (Hopeaside) ja Lavinia (Murheesta nousee Elektra).[6][7] Keith Winterin avioliittodraamassa Kirkas hetki Hildén näytteli Mariellan roolin, luonnetehtävän jossa hänen hieman epäsuomalainen näyttelijänlaatunsa pääsi oikeuksiinsa.[8]

Aili Hildén palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1952.

Hildénin aviopuoliso oli näyttämötaiteilija Sven Hildén. Hänellä oli poika Pertti (s. 1929).[4]

Lähteet ja viitteet

  • Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
  • Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950
  • Teatterin maailma - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965
  • Suomen teatterit ja teatterintekijät, toim. Martin, Timo, Niemi, Pertti ja Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974, ISBN 951-30-2505-5
  • Rajala, Panu: Tunteen tulet, taiteen tasot - Tampereen teatteri 1904–2004, Kustantaja: Tampereen teatteri, ISBN 9789529943708
  • Koski, Pirkko: Näyttelijänä Suomessa, © Pirkko Koski, Suomen näyttelijäliitto ja WSOY 2013, ISBN 978-951-0-39549-3

Viitteet

  1. ↑ Hietaniemen hautausmaa, vanha alue, kortteli 9, rivi 43, hauta 617
  2. ↑ Näyttelijänä Suomessa, s. 335
  3. ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, s. 87
  4. ↑ a b Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 241
  5. ↑ Tunteen tulet, taiteen tasot, s. 267
  6. ↑ Teatterin maailma 1950, s. 160
  7. ↑ Teatterin maailma 1965, s. 168
  8. ↑ Näyttelijänä Suomessa, s. 217