Al-Šams

Al-Šams (arab. الشمس‎, suom. Auringon suura) on Koraanin 91. suura. Se sisältää 15 jaetta.^[1]

Suuran suomennos muslimien hyväksymällä islamopas.com -sivuilla on Ahsen-Bören vuonna 1942 julkaistusta Koraanista. Suomennos kuuluu seuraavasti:^[2]

1. Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen.
2. Kautta auringon ja sen kirkkauden,
3. kautta valonsa lainaavan kuun,
4. kautta päivän, joka paljastaa kaiken näkyväisen,
5. kautta yön, joka sen verhoonsa peittää,
6. kautta taivaan ja Hänen, joka sen rakensi,
7. kautta maan ja Hänen, joka sen laajaksi levitti,
8. kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi
9. ja ilmaisi sille, mikä turmio on totuuden hylkäämisestä ja mikä menestys pahan karttamisesta!
10. Totisesti autuas on se, joka säilyttää sielunsa puhtaana, ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee!
11. Tamuud teki syntiä ja väitti totuutta valheeksi.
12. Kun kurjimmat heidän joukostaan ryhtyivät riettauksiinsa,
13. silloin Jumalan sananjulistaja puhui heille Jumalan naaraskameelista ja sen juottamisesta, mutta he kohtelivat häntä kuin valehtelijaa ja katkoivat kameelilta jäsenet,
14. ja heidän Herransa kukisti heidät heidän syntiensä tähden ja tuhosi heidät maan tasalle,
15. eikä Hän pelännyt seurauksia.

Jaakko Hämeen-Anttila kääntää jakeen 12 eri tavalla: "kun heikoin heistä sai kutsun profeetaksi". Käännösten erilaisuus havainnollistaa Koraanin tekstejä koskevaa lukemisvaikeutta. Koraani on kirjoitettu alkeellisella merkkijärjestelmällä, minkä takia orientalisti ja Sanaan käsikirjoituksen tutkija Gerd-R. Puin on arvioinut, että viidesosa Koraanista on lukukelvotonta millä kielellä tahansa.^[3]

Hämeen-Anttilan mukaan jae 15 viittaa klaaniyhteisöissä vallitsevaan verikostoperinteeseen. Jumalan ei tarvitse pelätä kostoa, sillä hän on kaikkivaltias.^[1]

Suuran ensimmäinen osa sisältää pitkän valaformulan, jossa vannotaan Jumalan, auringon, kuun ja monen muun asian nimeen. Suuran toinen osa kertoo thamudilaisten pahoista teoista. Jumalan lähettiläs kehotti heitä juottamaan kamelin, mutta sen sijaan thamudilaiset teurastivat sen. Tämän takia Herra päästi vihansa valloilleen ja löi thamudilaiset maan tasalle. Sama tarina kerrotaan yksityiskohtaisemmin Kumpujen suurassa (7: 73–79), mistä saadaan tietää, että thamudilaisten kohtaloksi tuli maanjäristys.

Tarina Jumalan kamelista on kiinnostava, sillä vuonna 749 (?) kuollut kirkkoisä Johannes Damaskolainen kirjoitti:^[4]

"tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja , sitten on kirja Jumalan kameli ... edelleen Pöydän kirja ja edelleen Hiehon kirja ."

Tekstiä on epäilty myöhemmin lisätyksi, mutta se viittaa siihen, että suura nimeltä "Jumalan kameli" olisi jossain vaiheessa liikkunut itsenäisenä teoksena. ^[5] Sitä ei kuitenkaan löydy Koraanista, vaikka muut mainitut kirjat löytyvät. Koraanin kertomusten perusteella kadonneen suuran sisältö on kuitenkin voitu ennallistaa. Suuran 91 kirjoittaja on sen tuntenut tai ainakin siitä suurassa 7 tehdyn tiivistelmän.

Kameli mainitaan vain harvoin Koraanissa, samoin sellaiset heimojen nimet kuin "thamudilaiset". On epäilty, että "Thamud" olisi nurinpäin kirjoitettu "Dumat", joka oli roomalaisten haltuun joutunut kaupunki Arabian rajalla. "Duuma" oli 1. Mooseksen kirjan mukaan yksi Ismaelin pojista (1. Moos 25:14).

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5.
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Nevo, Yehuda. E. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2