Alain Perrin

Tässä artikkelissa tutkimme Alain Perrin:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Puhummepa sitten historiallisen henkilön elämästä, ajankohtaisen aiheen syvällisestä analyysistä tai historian virstanpylvästapahtumasta, Alain Perrin on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena aikojen saatossa. Seuraavilla riveillä perehdymme kaikkiin Alain Perrin:een liittyviin näkökohtiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan ja tarjoamme lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen.

Alain Perrin
Henkilötiedot
Koko nimi Alain Perrin
Syntymäaika 7. lokakuuta 1956
Syntymäpaikka Lure, Haute-Saône, Ranska
Seura
Seura –
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1976–1981 Ranska Varangéville
1983–1987 Ranska AS Nancy B
Valmennusura
1983–2002 Ranska ESTAC Troyes
2002–2004 Ranska Olympique Marseille
2004 Arabiemiraatit Al Ain
2005 Englanti Portsmouth
2006–2007 Ranska FC Sochaux
2007–2008 Ranska Olympique Lyon
2008–2009 Ranska AS Saint-Étienne
2010–2012 Qatar Al-Khor
2012 Qatar (U23)
2012–2013 Qatar Al-Gharrafa
2013 Qatar Umm-Salal
2014–2016 Kiina
2018–2019 Ranska AS Nancy

Alain Perrin (s. 7. lokakuuta 1956) on ranskalainen jalkapallovalmentaja.

Ura valmentajana

Vaatimattomaksi jääneen peliuransa jälkeen Perrin aloitti valmentamisen 1983 AS Nancyn juniorivalmentajana. Kymmenvuotisen juniorivalmentajan uransa jälkeen hän siirtyi 1993 ESTAC Troyes'n päävalmentajaksi. Perrin nosti seuran kuudessa kaudessa konferenssitasolta Ligue 1:een. Troyes'ssa saavuttamansa menestyksen myötä Perrin pestattiin Olympique de Marseille'n päävalmentajaksi 2002.

Perrin hankki Marseille'hen Norsunluurannikolta kotoisin olevan hyökkääjän Didier Drogban Ranskan jalkapallohistorian suurimmalla siirtosummalla. Perrin sai potkut seurasta tammikuussa 2004 huonon menestyksen seurauksena.

Heinäkuussa 2004 Perrin nimettiin arabiemiraattilaisen Al Ain FC:n päävalmentajaksi. Perrin sai kuitenkin potkut seurasta saman vuoden lokakuussa.

Huhtikuussa 2005 Portsmouth FC palkkasi Perrinin uudeksi päävalmentajaksi ja Perrin valmensi englantilaisseuraa saman vuoden syksyyn saakka, kunnes sai potkut seuran huonon menestyksen vuoksi Englannin Valioliigassa.

Toukokuusta 2006 saakka Perrin on valmentanut FC Sochaux'ta. Perrinin johdolla Sochaux voitti seurahistorian toisen Coupe de Francen. Sochaux kaatoi kuumassa finaalissa Olympique de Marseillen. Edellisestä Sochaux'n cup-voitosta oli kulunut 70 vuotta.

Toukokuun 30. päivänä 2007 ranskalaismediat uutisoivat Perrinin siirtymisestä Olympique Lyonnais'n päävalmentajaksi. Perrin seurasi tehtävät aikaisemmin jättänyttä Gérard Houllieria.

Kaudella 2007–08 Lyon jatkoi Perrinin johdolla edelleen dynastiaansa ja seura juhli kauden päätteeksi jo seitsemättä perättäistä Ranskan mestaruuttaan. Coupe de Francessa Perrin luotsasi Lyonin finaalin ensi kerran yli 30 vuoteen. Jännittävässä finaalissa Paris Saint-Germainia vastaan edettiin maalittomassa tilanteessa jatkoajalle. Sidney Govoun 102.minuutilla iskemä osuma takasi lopulta Olympique Lyonnais'lle tuplamestaruuden ja Perrinille uran toisen perättäisen Coupe de Francen voiton. [1]

Kesäkuussa 2008 Lyonin seurajohto ilmoitti yllättäen, ettei se jatka Perrinin sopimusta tuplamestaruudesta huolimatta. [2]

Marraskuussa 2008 Perrin palasi valmennustehtäviin siirtyen Ligue 1:den hännille juuttuneen AS Saint-Étiennen päävalmentajaksi. [3] Perrinin johdolla seura onnistui säilyttämään paikkansa sarjassa, mutta tulokset olivat silti vaisuja. Kausi 2009/10 alkoi myös vaisusti ja Perrin sai lopulta joulukuun puolivälissä 2009 potkut tehtävistään. [4]

Heinäkuussa 2010 Perrin siirtyi qatarilaisseura Al-Khorin valmentajaksi. [5] Perrin valmensi Al-Khoria kaksi kautta. Kesäkuussa 2012 hän siirtyi Qatarin olympiajoukkueen päävalmentajaksi. [6] Hän jätti tehtävänsä joulukuun lopulla 2013 ja siirtyi Al-Gharafan päävalmentajaksi. [7] Menestys seurassa jäi heikoksi ja Perrinillä oli erimielisyyksiä seurajohdon kanssa. Hän jätti tehtävänsä jo helmikuussa 2013. [8]

Maaliskuussa 2013 Perrinin ura jatkui Umm-Salalin päävalmentajana. [9] Perrinin pesti seurassa päättyi heikkojen esitysten vuoksi potkuihin lokakuun alussa 2013. [10]

Helmikuun lopulla 2014 Perrinistä tuli Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. [11] Perrinin johdolla Kiina eteni 11 vuoden tauon jälkeen jatkoon Aasian mestaruuskisojen alkulohkosta vuoden 2015 kisoissa. Tie katkesi kuitenkin puolivälierätappioon Australialle. [12] EAFF Itä-Aasian Cupissa 2015 Kiina sijoittui toiseksi Etelä-Korean vietyä mestaruuden. Perrin sai potkut tehtävästään tammikuussa 2016 kehnosti sujuneiden MM2018-karsintojen takia.[13]

Lokakuun lopussa 2018 Perrin palasi valmentajaksi kotimaahansa, kun hänestä tuli Ligue 2:n jumboksi juuttuneen AS Nancyn päävalmentaja.[14] Perrinin johdolla Nancy nousi jumbosijalta pois ja varmisti sarjapaikkansa toiseksi viimeisen kauden jälkeen. Seurajohto vahvisti ennen viimeistä kierrosta, että Perrin jättää seuran kauden jälkeen.[15]

Meriitit valmentajana

Lähteet

Edeltäjä:
Albert Emon 		Olympique de Marseillen päävalmentaja
2002–1/2004 		Seuraaja:
José Anigo
Edeltäjä:
Velimir Zajec 		Portsmouthin päävalmentaja
4–11/2005 		Seuraaja:
Harry Redknapp
Edeltäjä:
Dominique Bijotat 		FC Sochaux'n päävalmentaja
2006–2007 		Seuraaja:
Frédéric Hantz
Edeltäjä:
Gérard Houllier 		Olympique Lyonnais'n päävalmentaja
2007–2008 		Seuraaja:
Claude Puel
Edeltäjä:
Laurent Roussey 		AS Saint-Étiennen päävalmentaja
11/2008–12/2009 		Seuraaja:
Christophe Galtier
Edeltäjä:
Bertrand Marchand 		Al-Khorin päävalmentaja
2010–2012 		Seuraaja:
László Bölöni
Edeltäjä:
Bertrand Marchand 		Umm-Salalin päävalmentaja
3-10/2013 		Seuraaja:
Gérard Gili
Edeltäjä:
Fu Bo 		Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
2/2014–1/2016 		Seuraaja:
Gao Hongbo
Edeltäjä:
Didiet Tholot 		AS Nancyn päävalmentaja
10/2018–2019 		Seuraaja:
Jean-Louis Garcia