Tässä artikkelissa tutkimme Anaïs Nin:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on herättänyt kiinnostuksen kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Anaïs Nin on ollut avainasemassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Vuosien varrella se on herättänyt keskustelua, synnyttänyt intohimoja ja kehittynyt monin tavoin. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme Anaïs Nin:een liittyviä erilaisia näkökulmia asiantuntijalausunnoista ilmiön koskettamien henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Anaïs Nin:stä ja kutsua lukijaa pohtimaan, kyseenalaistamaan ja arvostamaan sen monimutkaisuutta.
Anaïs Nin | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. helmikuuta 1903 Neuilly-sur-Seine, Ranska |
Kuollut | 14. tammikuuta 1977 (73 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Ammatti | Kirjailija |
Kirjailija | |
Tyylilajit | päiväkirja, eroottinen kirjallisuus |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Anaïs Nin (oik. Angela Anaïs Juana Antolina Rosa Edelmira Nin y Culmell, 21. helmikuuta 1903 Neuilly, Ranska – 14. tammikuuta 1977 Los Angeles, Yhdysvallat)[1] oli ranskalais-yhdysvaltalainen, kuubalaisille vanhemmille syntynyt kirjailija, joka kirjoitti romaaneja ja novelleja. Nin tunnetaan erityisesti alkujaan omakustanteina julkaistuista päiväkirjoistaan.
Nin syntyi Ranskassa vuonna 1903. Hän muutti vuonna 1914 äitinsä mukana New Yorkiin, missä hän kävi koulua kunnes palasi myöhemmin Eurooppaan. Ninin ensimmäinen julkaistu teos oli D. H. Lawrence: An Unprofessional Study (1932), joka johti elinikäiseen ystävyyteen yhdysvaltalaiskirjailija Henry Millerin kanssa.[1]
Toisen maailmansodan alettua Nin palasi New Yorkiin, missä hän julkaisi omakustanteisesti lisää romaaneja ja novelleja. Ne eivät saaneet kriitikoilta tunnustusta, vaikka moni johtava kirjallisuuden hahmo arvostikin niitä. Vuonna 1966 ilmestynyt ensimmäinen osa hänen päiväkirjoistaan toi hänelle vihdoin mainetta kirjailijana.[1] Päiväkirjat kattavat vuodet 1931–1974.[2] Tietyt sensuroimattomat kohdat hänen päiväkirjoistaan julkaistiin vasta Ninin ja hänen aviomiehensä kuoleman jälkeen. Päiväkirjojen myötä myös Ninin aiempi teos Cities of the Interior (1959) alkoi herättää kiinnostusta.[1]
Ninin kirjallinen tuotanto oli kiisteltyä hänen elinaikanaan ja hänen kuoltuaankin. Moni kriitikko on ihaillut hänen ainutlaatuista naiseuden kuvaustaan, lyyristä tyyliään ja psykologista ymmärrystään. Toiset ovat arvostelleet hänen omasta täyttymyksestään huolehtimista omahyväiseksi ja narsistiseksi. Hänen postuumisti julkaistu teoksensa Erotica (1977) sekä kokoelma tilaustyönä 1940-luvulla tehtyjä eroottisia tarinoita vahvistivat kahtiajakoista suhtautumista häneen.[1]
Philip Kaufman ohjasi vuonna 1990 elokuvan Henry ja June, joka perustuu Ninin varhaisiin päiväkirjoihin.[3]