Angelos

Tässä artikkelissa perehdymme Angelos:n jännittävään maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykypäivän ympäristössä. Angelos on aihe, joka on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja kun etenemme tämän artikkelin läpi, huomaamme sen merkityksen ja vaikutuksen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Angelos on sen perustamisesta nykypäivän kehitykseen osoittautunut kiehtovaksi ja merkittäväksi aiheeksi, ja tämän artikkelin kautta syvennymme sen kiehtovaan maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nykyään.

Angelos (m.kreik. Ἄγγελος) oli ylimyssuku Bysantin valtakunnassa. Suvun historian näkyvin vaihe oli, kun Angelos-suvun keisarit hallitsivat Bysanttia vuosina 1185–1204. Keisareina Angelokset olivat heikkoja hallitsijoita, eivätkä onnistuneet estämään Bysantin keskusmahdin heikkenemistä ja sen ongelmien kärjistymistä.[1]

Mika Waltarin kaunokirjallinen teos Johannes Angelos kuvaa ylimyssukuun kuuluneen miehen vaiheita 1400-luvun Konstantinopolissa.

Luettelo sukuun kuuluneista keisareista

  • Isaak II Angelos (Ἰσαάκιος Ἄγγελος, 1156–1204, hallitsi 1185–1195), Aleksios I:n tyttären Theodoran pojanpoika. Tuli uudelleen valtaistuimelle vuosiksi 1203–1204. Hänen hallituskaudellaan Bulgaria irrottautui Bysantin alaisuudesta. Kolmas ristiretki tehtiin Bysantin halki, ja ristiretkeläiset kohtelivat maata kuin valloitettua aluetta.[1]
  • Aleksios III Angelos (Ἀλέξιος Ἄγγελος, 1153–1211, hallitsi 1195–1203), Isaak II:n veli. Aleksios joutui paavi Innocentius III:n käynnistämän neljännen ristiretken kohteeksi, kun myös Venetsian doge Enrico Dandolo hyväksyi suunnitelman hyökätä Bysantin kimppuun.[1]
  • Aleksios IV Angelos (Ἀλέξιος Ἄγγελος, 1182–1204, hallitsi 1203–1204), Isaak II:n poika. Hän liittoutui ristiretkeläisten kanssa Aleksios III:tta vastaan saadakseen keisariuden itselleen. Näin Isaak ja Aleksios IV pääsivät valtaan, mutta he eivät pystyneet täyttämään ristiretkeläisille antamiaan lupauksia, joten he joutuivat väistymään.[1]
  • Isaak II Angelos (hallitsi 1203–1204) kanssahallitsijana poikansa kanssa.
  • Aleksios V Dukas Murzurfilos (Ἀλέξιος Δούκας Μούρτζουφλος), 1140–1204, hallitsi 1204), Aleksios III:n vävy. Ristiretkeläiset nostivat hänet valtaan lyhyeksi aikaa, mutta vetivät häneltä tukensa ja perustivat Latinalaisen keisarikunnan.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 733–4. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4

Aiheesta muualla