Innocentius III

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Innocentius III, joka on viime aikoina noussut merkityksellisemmäksi sen vaikutuksensa vuoksi useilla aloilla. Ilmestymisestään lähtien Innocentius III on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta ja synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista. Kattavan analyysin avulla tutkitaan Innocentius III:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin tarkastellaan tämän ilmiön ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja kantoja, jotta siitä saataisiin täydellinen ja objektiivinen näkemys.

Innocentius III
Henkilötiedot
Koko nimi Lotario de' Conti
Syntynyt1161
Gavignano, Kirkkovaltio
Kuollut16. heinäkuuta 1216
Perugia, Kirkkovaltio
Paavi
Paavius alkoi 8. tammikuuta 1198
Paavius päättyi 16. heinäkuuta 1216
Edeltäjä Celestinus III
Seuraaja Honorius III

Paavi Innocentius III (n. 1161 Anagni, Italia – 16. heinäkuuta 1216) oli paavina 8. tammikuuta 1198 – 16. heinäkuuta 1216.[1]

Suku ja koulutus

Hänen oikea nimensä oli Lotario de' Conti ja hän oli Segnin kreivi Trasimondo Contin ja Clarician poika, joka kuului ylhäiseen roomalaiseen Scottin sukuun.

Hän oli paavi Klemens III:n sisarenpoika. Hänen isänsä kuului kuuluisaan Contin sukuun, josta on tullut yhdeksän paavia, kuten Gregorius IX, Aleksanteri IV ja Innocentius XIII.

Lotario kävi koulua Roomassa ja Pariisissa, missä hän opiskeli teologiaa, sekä Bolognassa, missä hän opiskeli oikeustiedettä. Häntä pidettiin älykkäänä, sivistyneenä ja oppineena sekä yhtenä aikansa parhaista kanonisen oikeuden tuntijoista.

Ura kirkon palveluksessa

Paavi Aleksanteri III:n kuoleman jälkeen hän palasi Roomaan ja toimi kirkon viroissa paavi Lucius III:n, Urbanus III:n ja Gregorius VIII:n lyhyiden kausien aikana kohoten kardinaali-diakoniksi vuonna 1190. Paavi Celestinus III:n kaudella (1191–1198) hän lähti Roomasta synnyinseudulleen Anagniin, koska Celestinus III kuului Segnin suvun vihollisiin, Orsinin sukuun.

Paavi Celestinuksen kuoltua 8. tammikuuta 1198 Lotario de' Conti valittiin 37-vuotiaana vielä samana päivänä paaviksi ja hän otti nimen Innocentius III. Keisarin valtaistuin oli yhä tyhjä Henrik VI:n kuoltua vuonna 1197. Innocentius käytti valtatyhjiötä hyväkseen vähentääkseen Saksan vaikutusta Italiassa. Ensin hän palautti paavin maallisen vallan Roomassa ja Rooman prefekti, keisarin edustaja kaupungin hallitsijana, vannoi uskollisuutta Innocentiukselle. Vielä nykyäänkin Innocentius III:ta pidetään koko keskiajan ja joidenkin mielestä kaikkien aikojen mahtavimpana paavina.[2] Hänellä oli korkea käsitys asemastaan ja tehtävästään.[2] Paaviksi tultuaan hän julisti Rooman kaupungin asukkaille:

»Minut on asetettu Jumalan huoneen herraksi. Minulle on sanottu profeetan kautta: "Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle." Minusta kirjoittaa apostoli: "Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet." Palvelija, joka on asetettu koko talon herraksi, on Kristuksen sijainen: hänet on asetettu Jumalan ja ihmisen välille, hän on pienempi Jumalaa, mutta suurempi ihmistä»
(Paavi Innocentius III roomalaisille pitämässään puheessa)

Uusi paavi tulkitsi olevansa suoraan Kristuksen sijainen ja näin ollen kuninkaita korkeampi ja oikeutettu käskemään kaikkia. Noustessaan johtamaan katolista kirkkoa Innocentius III sai käskettäväkseen keskiajan tehokkaimman organisaation. Kirkko muistutti enemmän valtiota kuin uskonnollista nykyaikaista kirkkoa; sillä oli omat lakinsa, lainsäätäjänsä, tuomioistuimensa, lakimiehensä, vankilansa sekä Euroopan parhaiten järjestetty ja tehokkain hallintokoneisto. Innocentius III oli koko Euroopan johtaja, koska Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin kuoltua hänellä ei ollut ainuttakaan tarpeeksi vaikutusvaltaista kilpailijaa. Paavin poliittisia neuvoja noudatettiin niin Ranskassa, Englannissa, Tanskassa, Unkarissa kuin myös Böömissä.[2]

Innocentius III aloitti neljännen ristiretken, joka johti mm. Konstantinopolin ryöstöön sekä edesauttoi jo suuresta skismasta lähtenyttä Rooman ja Bysantin kirkkojen eli katolisen lännen kirkon ja ortodoksisen idän kirkon eroa.[3]

Innocentius III:n kuoleman jälkeen hänen ruumiinsa oli esillä Perugian katedraalissa. Tähän liittyy aikalaiskertomus kardinaali Jacques de Vitryltä, jonka mukaan hänen päällään olleet arvokkaat vaatteet ryöstettiin ja asia huomattiin vasta seuraavana aamuna, kun edistyneessä mätänemistilassa ollut ruumis löydettiin lähes alastomana.[4]

Hän on kirjoittanut teoksen De contemptu mundi, (suom. Maailman halveksunnasta.)[4]

Lähteet

  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2
  • Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2

Viitteet

  1. ↑ Hanska 2005: 321.
  2. ↑ a b c Heininen 2004: 38.
  3. ↑ Metso, Pekka & Ryökäs, Esko: Kirkkotiedon kirja, Ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Kirjapaja, 2005. S. 17.
  4. ↑ a b Hanska 2005: 210–211.

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Celestinus III 		Paavi Seuraaja:
Honorius III