Nykymaailmassa Apollonios Tyroslainen (kirja):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Apollonios Tyroslainen (kirja) on herättänyt lukuisia keskusteluja yhteiskuntavaikutuksistaan talouteen, ja se on herättänyt kasvavaa kiinnostusta sen tutkimista ja ymmärtämistä kohtaan. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Apollonios Tyroslainen (kirja):een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja sen kehitystä ajan myötä. Mikä on Apollonios Tyroslainen (kirja):n rooli tänään? Mikä on sen vaikutus eri elämänaloilla? Näitä ja muita kysymyksiä käsitellään, jotta saadaan täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Apollonios Tyroslainen | |
---|---|
Historia Apollonii regis Tyri | |
![]() Sivu romaanin keskiaikaisesta käsikirjoituksesta kuvituksineen, noin vuodelta 1000. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | tuntematon |
Kieli | latina / muinaiskreikka(?) |
Genre | romaani |
Julkaistu | 400–500-luku jaa. |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Apollonios Tyroslainen (lat. Historia Apollonii regis Tyri, ”Kertomus Apollonioksesta, Tyroksen kuninkaasta”) on myöhäisantiikin aikainen romaani. Sen kirjoittajaa ei tunneta.[1][2][3]
Romaanin kirjoitusajankohtaa ei tunneta tarkasti. Myöskään sen kirjoittajasta ei tiedetä mitään. Nykyisin teksti tunnetaan vain latinankielisenä versiona, mutta se perustuu lajityyppinsä sekä kielensä yksityiskohtien perusteella mitä todennäköisimmin kreikankieliseen esikuvaan. Romaani ajoitetaan yleensä 400–500-luvuille. Ajoitus perustuu siihen, että se hyödyntää Symphosiuksen 300- tai 400-luvulla kirjoittamaa arvoituskokoelmaa Aenigmata, sekä siihen, että varhaisin viittaus romaaniin on Venantius Fortunatuksen teoksessa Carmina noin vuodelta 566–568. Alkuperäinen kreikankielinen teksti on voitu kirjoittaa jo 100-luvun lopulla tai 200-luvun alussa. Romaani muistuttaa paljon Ksenofon Efesoslaisen Efesoslaista kertomusta.[1][2][3][4]
Romaanin vanhin säilynyt latinankielinen käsikirjoitus on peräisin 800- tai 900-luvulta. Romaanilla oli laaja vaikutus keskiajan ja renessanssiajan kirjallisuuteen. Muun muassa William Shakespearen komedia Perikles, Tyroksen prinssi on muunnelma romaanista.[1][3]
Romaani kertoo nimihenkilönsä rakkauksista, seikkailuista ja vastoinkäymisistä, ja päättyy onnelliseen loppuun. Sen keskeisenä teemana on se, että paha saa palkkansa, mutta rakkaus ja uskollisuus palkitaan.
Päähenkilö Apollonios Tyroslainen on Antiokian kuninkaan Antiokhoksen tyttären kosija. Kuningas pitää tyttärensä kosijat loitolla esittämällä näille arvoituksia, joiden ratkaisija saisi tyttären käden, mutta epäonnistunut menettää päänsä. Apollonios ratkaisee arvoituksen, mutta siitä hänelle paljastuu, että kuninkaalla on insestinen suhde tyttäreensä. Hän pakenee kotikaupunkiinsa Tyrokseen vaarallisesta tiedosta pelästyneenä.[1][3]
Apollonios haaksirikkoutuu ja menee naimisiin Kyrenen kuninkaan Arkhistrateen tyttären kanssa. Kuultuaan Antiokhoksen kuolemasta hän lähtee merimatkalle kohti Antiokiaa, koska on jostakin epäselvästä syystä oikeutettu sen kruunuun. Hänen vaimonsa synnyttää merimatkan aikana tyttären, mutta kuolee itse synnytyksessä. Vaimon ruumis lasketaan merimiesten vaatimuksesta mereen arkussa. Apollonios luovuttaa tyttärensä Tarsian muiden hoitoon Tarsoksessa. Monien vuosien ja matkustelun jälkeen huoltajien petollisuus paljastuu hänelle, sillä hän löytää tyttärensä ilotalosta, tosin puhtautensa säilyttäneenä. Hän kohtaa myös vaimonsa; käy ilmi, että tämä olikin valekuollut, ja ajelehti arkussa maihin. Näin perhe on jälleenyhdistynyt 14 vuotta kestäneen eron jälkeen. Lopulta Apollonioksesta tulee Antiokian, Kyrenen ja Tyroksen kuningas.[1][3]
Kertomuksen alkuosa, joka liittyy kuningas Antiokhokseen, ja loppuosa, joka kertoo Apollonioksen muista seikkailuista, eivät sovi täysin yhteen. Tämän vuoksi on arveltu, että ne olisivat olleet alun perin kaksi erillistä kertomusta, jotka on liitetty yhteen latinankielistä versiota muodostettaessa. Koska alkuosan arvoitukset ovat latinaksi kirjoittaneelta Symphosiukselta, nekään eivät ole ainakaan sellaisenaan peräisin alkuperäisestä kreikankielisestä versiosta.[3]
Kertomukseen on sen nykyisin säilyneessä muodossa liitetty paljon kristillisiä elementtejä, jotka eivät ole kuuluneet alkuperäiseen versioon. Toisaalta sitä ei ole puhdistettu kokonaan viittauksista pakanalliseen kulttuuriin, mikä näkyy muun muassa kultti- ja hautaustoimitusten kuvauksista.[2][3]
Varsinaiset säilyneet romaanit | |
---|---|
Muuta proosafiktiota |