Aqua Anio vetus

Aqua Anio vetus on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi nykyään. Sen vaikutus ulottuu eri aloille teknologiasta politiikkaan, koko yhteiskuntaan. Vuosien varrella Aqua Anio vetus on herättänyt jatkuvaa keskustelua, joka on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, asiantuntijoissa ja suuressa yleisössä. Tässä artikkelissa tutkimme Aqua Anio vetus:n ympärillä olevia eri puolia ja näkökulmia analysoimalla sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykyelämän eri alueilla.

Aqua Anio vetus
Aqua Anio vetuksen nykyisin nimellä Ponte della Mola tunnettua kaarisiltaosuutta.
Aqua Anio vetuksen nykyisin nimellä Ponte della Mola tunnettua kaarisiltaosuutta.
Sijainti Rooma, Latium, Regio I Latium et Campania, Italia (nyk. Rooma, Latium, Italia)
Koordinaatit 41°53′54″N, 12°30′33″E
Rakennustyyppi akvedukti
Valmistumisvuosi n. 272–269 eaa.
Pituus n. 63,6 km
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Aqua Anio vetus oli antiikin aikainen akvedukti Rooman kaupungissa Italiassa. Sen pituus oli noin 63,6 kilometriä, ja se toi kaupunkiin vettä idästä Anio-joelta päin, josta se sai nimensä.[1][2][3][4]

Historia

Aqua Anio vetus oli Rooman toinen akvedukti. Sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 272 eaa. Sopimuksen akveduktin rakentamisesta teki kensori Manlius Curius Dentatus, jonka kollega oli Lucius Papirius Praetextatus (Frontinuksella Lucius Papirius Cursor), joka kuoli toimikautensa aikana. Koska työ ei valmistunut kahdessa vuodessa, Curius ja eräs Fulvius Flaccus nimitettiin duumvireiksi saattamaan työ päätökseen. Viiden päivän kuluessa myös Curius kuoli, epäilemättä vuoden 270 lopussa tai vuoden 269 alussa eaa., sillä uudet kensorit nimitettiin vuonna 269 eaa. Työn saattoi päätökseen yksin Fulvius.[1]

Aqua Anio vetuksen vesikanavaa Ponte della Molassa.
Aqua Anio vetuksen (punaisella) reitti.

Quintus Marcius Rex kunnostutti Aqua Anio vetusta. Myöhemmin sitä kunnostuttivat Agrippa vuonna 33 eaa. ja Augustus vuosina 11–4 eaa. Akvedukti sai lisänimen vetus (”vanha”) sen jälkeen, kun Aqua Anio novus (”uusi”) rakennettiin. Frontinuksen uudistusten myötä Aqua Anio vetuksen sameaa vettä käytettiin enimmäkseen puutarhojen kasteluun ja muihin kaupungin vähäpätöisempiin tarpeisiin.[1]

Rakennelma

Porta Maggioren sisältä löydettyä Aqua Anio vetuksen vesikanavaa.

Frontinus arvioi Aqua Anio vetuksen pituudeksi 43 000 passusta (kaksoisaskelta) eli noin 63,6 kilometriä, joista suurin osa 221 passuksen eli 327 metrin pituista osuutta lukuun ottamatta kulki maan alla, epäilemättä strategisista syistä. Augustuksen aikaiset cippukset eli etäisyyksiä merkinneet pylväät kuitenkin antavat ymmärtää, että akvedukti olisi ollut pidempi, mikä viittaa siihen, että akveduktin linjaa ehkä lyhennettiin Frontinuksen aikana tai ennen sitä.[1][5]

Aqua Anio vetus oli korkeudeltaan kuudes Rooman akvedukteista.[1] Sillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi korkeutta tarjoamaan vettä koko kaupungille.[6] Frontinus arvioi, että akveduktin vedenottokohdassa virtaus oli 4 398 quinariaa eli 182 517 kuutiometriä vettä vuorokaudessa.[1]

Akvedukti sai vetensä Anio (nyk. Aniene) -joesta, kohdasta vastapäätä Varian kaupunkia (nyk. Vicovaro), kahdeksan roomalaisen mailin päässä Tiburista.[1][7] Akvedukti tuli Roomaan Aurelianuksen muurin Porta Praenestinan (nyk. Porta Maggiore) kohdalta. Akveduktin kanava on löydetty portin rakenteiden sisältä.[1]

Alle kahden roomalaisen mailin päässä kaupungista kanavasta haarautui Specus Octavianus, Augustuksen rakennuttama haara, joka ulottui Via novan alueelle lähelle Asiniuksen puutarhoja (Horti Asiniani).[1][8] Sitä on tunnistettu useissa kohdissa, mutta Via novan tarkkaa sijaintia ei tunneta. On arveltu, että haara olisi ylittänyt Via Appian todellisen (ei niin sanotun) Drusuksen riemukaaren kohdalla lähellä Vicus Drusianusta.[1]

Useita Augustuksen ajan cippuksia on löydetty, ja niiden mukana pitkä osuus Aqua Anio vetuksen kanavaa, joka kulkee pohjoiseen Serviuksen muurin Porta Esquilinasta kaupungin sisällä. Mailipylväissä etäisyyksien mittaaminen alkaa tavalliseen tapaan Roomasta.[1][9] Akvedukti päättyi jonkin verran Porta Esquilinan sisäpuolelle.[10]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Anio Vetus”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Anio Vetus Digital Augustan Rome. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Aqua Anio Vetus Pleiades. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Aqua Anio Vetus (Rome) 31 Roma ToposText. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.18.
  6. ↑ de Kleijn, G.: The Water Supply of Ancient Rome: City Area, Water, and Population, s. 14. (Dutch Monographs on Ancient History and Archaeology, nide 22) Brill, 2021. ISBN 9789004502307 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.121; Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.4, 1.6–7, 1.9, 1.13, 1.18, 1.21, 2.66–67, 2.80, 2.90–92, 2.125; Statius: Silvae 1.5.25, joka saattaa viitata Aqua Anio novukseen.
  8. ↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.21.
  9. ↑ CIL VI 1243, vrt. 31558; XIV 4079, 4080, 4083, 4084.
  10. ↑ Borbonus, Dorian & Dumser, Elisha Ann (toim.): Building the Classical World: Bauforschung as a Contemporary Approach, s. 30. Oxford University Press, 2022. ISBN 9780190690526 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla