Tässä artikkelissa perehdymme Armando Guebuza:n jännittävään maailmaan tutkimalla sen alkuperää, sen merkitystä nykyään ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme Armando Guebuza:n eri puolia sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen soveltamiseen tieteessä ja teknologiassa. Uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen vaikutuksia nykyisyyteen ja katsomme sen tarjoamia mahdollisia tulevaisuuden näkymiä. Armando Guebuza on aihe, joka herättää kiinnostuksen niin asiantuntijoissa kuin faneissakin, ja tässä artikkelissa pyrimme syventymään sen monimutkaisuuteen, monimuotoisuuteen ja merkityksellisyyteen ymmärtääksemme paremmin ympärillämme olevaa maailmaa.
Armando Guebuza | |
---|---|
![]() Armando Guebuza vuonna 2006 |
|
Mosambikin 3. presidentti | |
Pääministeri |
Luisa Diogo Aires Ali Alberto Vaquina |
Edeltäjä | Joaquim Chissano |
Seuraaja | Filipe Nyusi |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. tammikuuta 1943 Murrupula, Nampula |
Puoliso | Maria da Luz Guebuza |
Tiedot | |
Puolue | Frelimo |
|
Armando Guebuza (s. 20. tammikuuta 1943) on mosambikilainen poliitikko ja maan presidentti 2005–2015. Hän oli joulukuun 2004 presidentinvaaleissa FRELIMO-puolueen ehdokas saaden lopulta 63,7 % äänistä. Hän astui virkaansa 2. helmikuuta 2005. Vaalien puolueettomuutta kuitenkin kritisoitiin jälkeenpäin ja väitettiin vallassa olleen FRELIMOn hyötyneen puutteista.
Lokakuussa 2009 Guebuza valittiin toiselle viisivuotiskaudelle. Hän sai 75% äänistä.[1]
Guebuza syntyi pohjoisessa Mosambikissa ja liittyi FRELIMO-puolueeseen 20-vuotiaana, pian sen aloitettua Mosambikin itsenäisyystaistelun Portugalia vastaan. Kun itsenäisyys lopulta saavutettiin vuonna 1975, Guebuzasta oli tullut puolueen merkittävä voimahahmo. Hän oli Samora Machelin hallituksen sisäministeri ja määräsi portugalilaiset siirtolaiset muuttamaan maasta. Guebuza oli myös neuvottelemassa rauhaa sissijärjestö RENAMOn kanssa ja lopulta se saatiin aikaan vuonna 1994.
Presidenttinä Guebuza hylkäsi edeltäjänsä Joaquim Chissanon sosialistisen talouspolitiikan ja muun muassa yksityisti valtionyhtiöitä. Hän oli varakas liikemies jo tullessaan presidentiksi, hänellä on liiketoimintaa rakennusteollisuuden, viennin ja kalatalouden alalla, ja presidenttikaudella varallisuus on kasvanut huomattvasti.[2]
Edeltäjä: Joaquim Chissano |
Mosambikin presidentti 2005–2014 |
Seuraaja: Filipe Nyusi |