Artur Vader

Nykyään Artur Vader on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyse tieteen, yhteiskunnan, kulttuurin tai teknologian aloilla, Artur Vader on vanginnut asiantuntijoiden ja fanien huomion. Artur Vader:n vaikutus elämäämme on kiistaton, ja sen tutkimisesta ja ymmärtämisestä tulee yhä tärkeämpää jatkuvasti kehittyvässä maailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Artur Vader:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykyisessä kontekstissa. Puhummepa sitten henkilöstä, käsitteestä, tärkeästä päivämäärästä tai luonnonilmiöstä, Artur Vader on aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen ymmärtääkseen sen todellisen ulottuvuuden.

Artur Vader
Artur Vader
Artur Vader
Neuvosto-Viron Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja
1970 - 1978
Edeltäjä Aleksei Müürisepp
Seuraaja Johannes Käbin
Viron kommunistinen puolue (EKP), toinen sihteeri
1964 - 1970
Edeltäjä Leonid Lentsman
Seuraaja Konstantin Lebedev
Viron kommunistinen puolue (EKP), ideologiasihteeri
1964 – 1970
Edeltäjä Leonid Lentsman
Seuraaja Vaino Väljas
Henkilötiedot
Syntynyt16. helmikuuta 1920
Ljozna, Valko-Venäjän SNT
Kuollut25. toukokuuta 1978
Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto
Tiedot
Puolue Viron kommunistinen puolue

Artur Vader (16. helmikuuta 1920 Ljozna, Valko-Venäjä – 25. toukokuuta 1978 Tallinna) oli Viron kommunistisen puolueen toinen sihteeri 1964–1970 ja sen jälkeen vuosina 1970–1978 Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja.

Nuoruus Neuvostoliitossa

Artur Vader syntyi nykyisen Valko-Venäjän alueella. Hän valmistui opettajaksi 1937 ja toimi valmistumisensa jälkeen Moskovan alueella Možaiskissa opettajatehtävän lisäksi kaupungin Komsomolin ohjaajana. Vuonna 1940 hänestä tuli paikallisen tehtaan koulutuksen johtaja. Suuren isänmaallisen sodan sytyttyä Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941 Vader liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan. Hän haavoittui vaikeasti vuonna 1943 Voronežin rintamalla. Sen vuoksi hänet siirrettiin pois sotatoimista sotateollisuutta tukevaan toimintaan ja siellä koulutustehtäviin. Hän toimi vuodesta 1943 sodan loppuun eli vuoteen 1945 asti mekaniikkaan suuntautuneessa teknisessä oppilaitoksessa apulaisjohtajana Moskovassa. Sen jälkeen hän siirtyi yleisliittolaisen tekstiilialan kansankomissariaatin koulutuskeskukseen vuosiksi 1945-1948. Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsen hänestä oli tullut vuonna 1943.

Toiminta Neuvosto-Virossa

Maailmansodan jälkeen siirrettiin Neuvosto-Viroon johtotehtäviin Venäjän virolaisia eli henkilöitä, joilla sukujuuret olivat Virossa, mutta olivat kasvaneet käytännössä neuvosto-venäläisessä ympäristössä. Artur Vader kuului tällaisiin henkilöihin, kuten hänen aikalaisensa Johannes Käbin ja Aleksei Müürisepp. Vader lähetettiin puoluetyöhön Neuvosto-Viroon vuonna 1948. Hän toimi siellä Viron kommunistien puolueen keskuskomitean kouluttajana ja samalla Tallinnan yhden kaupunginosan puolueen toisena sihteerinä. Vuodesta 1952 hänet nimitettiin Tallinnaa ympäröivän Harjun alueen puolueen ensimmäiseksi sihteeriksi. Vuosina 1959-1963 hän toimi Tallinnan kaupungin puoluekomitean sihteerinä. Samanaikaisesti hän etäopiskeli Moskovan puoluekorkeakoulussa ja valmistui sieltä vuonna 1954.

Vuodesta 1963 Vaderin tehtävät olivat Neuvoto-Viron puoluejohdossa. Vuosina 1963-1964 hän toimi puolueen valvontaelimissä ennen kuin siirtyi puolueen keskuskomitean toiseksi sihteeriksi. Näin Vader oli käytännössä Viron kakkosmies heti ensimmäisen sihteerin Johannes Käbinin jälkeen. Vader oli 1960-luvulla NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsenenä vuodesta 1966 alkaen. Perinteisesti kakkosmies oli myös sanansaattajana NKP:n johtohenkilöiden suuntaan valvottaessa ensimmäisen sihteerin yleensä hyvin itsenäisiä toimia. Tilanne Vaderin ja Käbinin välillä oli jännittynyt, ja Käbin näki Vaderin uhkana omalle asemalleen. Vuonna 1970 Müüriseppin kuoltua Käbin näki mahdollisuuden siirtää kilpailijansa Vader muodolliseen Neuvosto-Viron valtiopäämiehen eli Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan tehtävään.[1] Vader oli sittemmin Virossa hyvin tunnettu alkoholipitoisesta elämästään, joka leimasi hänen päämiehen virkakauttaan.[2]

Kirjallisuus

  • Eestimaa Kommunistlik Partei töörahva võitluse avangardis: vabariigi parteiorganisatsiooni kogemusi NLKP XXIII kongressi otsuste elluviimisel, Tallinn 1969. (viroksi)
  • Vennalikus liidus, Tallinn 1972. (viroksi)
    • Equal among equals, Tallinn 1974. (englanniksi)
    • Tasavertaisten liitossa, Tallinn 1975. (suomeksi)
  • Külalislahkes Kamerunis, Tallinn 1972. (viroksi)
  • Itaalia päikese all, Tallinn 1973. (viroksi)
  • NSV Liidu konstitutsioon kui sotsialistliku demokraatia arengu manifest, Tallinn 1978. (viroksi)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Zetterberg, Seppo: ”Sirpin ja vasaran otteessa (1944-1991)”, Viron historia, s. 681. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5
  2. ↑ Korruptsioon ja korruptsioonivastane seadus Riikikogu Toimetised. Viitattu 15.7.2015. (viroksi)
Viron sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna
Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtajat (Neuvosto-Viron presidentit)

Johannes Vares (1940) | Eduard Päll (1946) | August Jakobson (1950) | Johan Eichfeld (1958) | Aleksei Müürisepp (1961) | Artur Vader (1970) | Johannes Käbin (1978) | Arnold Rüütel (1983)