Tässä artikkelissa tutkimme Bab:n aihetta yksityiskohtaisesti ja analysoimme sen eri näkökohtia, vaikutuksia ja näkökulmia. Bab on ollut viime aikoina mielenkiintoisen ja kiistan kohteena, ja sen merkitys kasvaa edelleen eri alueilla. Näillä sivuilla perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja seurauksiin sekä sen herättämiin mielipiteisiin ja keskusteluihin. Monitieteisestä lähestymistavasta tarkastelemme Bab:tä eri näkökulmista ja yritämme valaista sen vaikutuksia ja merkityksiä. Lyhyesti sanottuna tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja tiukka näkemys Bab:stä, jonka tarkoituksena on rikastaa tietoa ja keskustelua tästä aiheesta.
Bab (myös kirjoitusmuodossa Báb; arab. باب, Bāb), syntyjään Sayyid Ali Muhammad Shirazi (pers. سيد علی محمد شیرازی, Seyyed ʿAli Moḥammad Širâzi; 20. lokakuuta 1819, Šīrāz – 9. heinäkuuta 1850, Tabriz) oli persialainen uskonnollisen liikkeen baabilaisuuden perustaja ja johtohenkilö. Hän nousi 1800-luvun alussa syntyneen šaikhilaisuuden johtoon vuonna 1844. Seuraavina vuosina Bab kehitti šaikhilaisuutta radikaalimman ja šiialaisuuden valtavirran vastaisen liikkeen.[1] Bab vangittiin vuonna 1848 ja hänet teloitettiin 1850.[2]
Bab kirjoitti useita kirjoja, joista tärkeimmät olivat hänen ensimmäinen kirjansa Qayyum al-asma’ sekä vuonna 1847 ilmestynyt Bayan.[2] Hänen kuolemansa jälkeen Bahá’u'lláh perusti baabilaisuuden pohjalta bahá'í-uskon.[3]