Shoghi Effendi
Shoghi Effendi:n artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti erilaisia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Käsittelemme tärkeimpiä kysymyksiä, jotka ovat johtaneet keskusteluihin ja pohdiskeluihin ajan mittaan, sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Syventävän analyysin ja monitieteisten lähestymistapojen avulla tutkimme sen historiallisia, kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotta voimme ymmärtää paremmin sen merkitystä nykymaailmassa. Lisäksi tarkastelemme alan viimeisintä tutkimusta ja edistysaskeleita sekä tulevaisuudennäkymiä, jotka voisivat leimata sen kehitystä. Älä missaa tätä täydellistä artikkelia Shoghi Effendi:stä!
Shoghi Effendi Rabbani, tunnetummin Shoghi Effendi (1. maaliskuuta 1897 Akko – 5. marraskuuta 1957 Lontoo) oli bahai-uskon johtajan Abdulbaha’n vanhin tyttärenpoika ja hänen seuraajansa vuodesta 1921. Effendi astui liikkeen johtoon nuorena miehenä, joka opiskeli vielä Oxfordin yliopistossa. Bahai-usko oli muuttumassa edeltäjänsä ansiosta uskonnollisesta liikkeestä maailmanlaajuiseksi uskonnoksi. Effendi rakensi bahaiden hallintojärjestelmän, joka perustui kansallisiin ja paikallisiin hallintoneuvostoihin. Vuonna 1951 hän perusti kansainvälisen keskuselimen International Bahai Council, joka loi pohjaa vuonna 1962 perustetulle Yleismaailmalliselle oikeusneuvostolle. Effendi käänsi ja kommentoi edeltäjiensä teoksia englanniksi sekä kirjoitti omia teoksiaan. Hän tulkitsi ja asetti bahai-opinkappaleet nykyiseen muotoonsa. Hänen merkittävin teoksensa oli bahai-historiaa läpikäyvä God passes by sekä kokoelmakirjat hänen kirjeidenvaihdostaan.[1]
Henkilöhistoria
Uskonnon organisoija
Shoghi Effendi oli Abdulbaha’n vanhin elossaoleva miespuolinen jälkeläinen. Abdulbaha’ kuoli vuonna 1921 ja testamenttasi johtajuuden nuorelle Shoghille. Hän järjesti bahai-uskon hierarkkiseksi organisaatioksi, teokraattiseksi. Samalla Shoghi uskonopit määritteli uskonopit tarkemmin kirjalliseen muotoon.[2]
Virallinen tulkitsija
Shoghi ei ollut karismaattinen johtaja eikä bahai-usko enää ollut yhden henkilön varassa vaan muuttui yhteisölliseksi. Hän nosti englannin kielen uskonnon pääkieleksi ja vielä nykyäänkin bahait käyttävät Shoghin englanninnoksia Babin, Baha’ullah ja Abdulbaha’n teoksista.[2] Bahai-usko irrottautui lopullisesti šiialaisista juuristaan vaikka Lähi-idässä liike on säilyttänyt enemmän islamilaista ulkokuortaan kuin länsimaissa. Nykyinen bahai-usko perustuu Babin, Baha’ullahin ja Abdulbaha’n kanonisille teoksille, joiden tulkitsijana ja selittäjänä toimi Shoghi.[3]
Perintö
Shoghi kuoli vuonna 1957 jättämättä ohjeita liikkeen jatkosta.[3] Hänen kaudellaan karismaattinen liike muuttui rationaaliseksi ja messiaanisuuden sijaan moraali nousi keskeisimmäksi sanomaksi.[4] Shoghi korosti kommunikoivansa maallisesti, kun vastaavasti hänen edeltäjänsä Abdulbaha’n oli vielä katsottu kommunikoivan myös henkisesti. Shoghin ansiosta nykyisin tavallinen bahai-uskovainen saa johdatuksena yhteisöltä ja kanonisoiduista teoksista, kun vastaavasti bahai-uskon alkuaikojen esoteerisuus ja spiritismi on hylätty.[5]
Lähteet
- Dictionary of Beliefs and Religions. (Originally published 1992 as Chambers Dictionary of Beliefs and Religions) Great Britain: The Wordsworth, 1995. ISBN 1-85326-354-0 (englanniksi)
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8
