Bancha

Tämä artikkeli käsittelee Bancha-ongelmaa, josta on tullut erittäin tärkeä aihe tänään. Jo muutaman vuoden ajan Bancha on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla, ja se on ollut asiantuntijoiden ja tutkijoiden keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus nyky-yhteiskuntaan on johtanut siihen, että sille on omistettu lukuisia tutkimuksia, tutkimuksia ja hankkeita eri aloilla, joilla pyritään ymmärtämään sen monia puolia ja vaikutuksia. Siksi tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia ja syventää Bancha:n ympärillä olevia eri ulottuvuuksia tarjotakseen laajan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Bancha
Tyyppi vihreän teen luokka
Alkuperä Japani
Kuvaus Arjen vihreää teetä. Koostuu kesällä ja syksyllä (2. ja 3. satokausi) kerättyistä suuremmiksi kasvaneista teelehdistä ja mahdollisesti mukana on myös versojen kärkiosia. Matala kofeiinipitoisuus.

Bancha (jap. 番茶, arkitee) on japanilainen vihreän teen luokka. Se koostuu teevuoden toisen ja kolmannen satokauden aikana kesällä ja syksyllä poimituista, senchan valmistuksessa hylätyistä isoista teelehdistä. Joskus banchaa luonnehditaan heikomman laatuluokan senchaksi. Joukossa on tyypillisesti satokauden alkua suuremmiksi kasvaneita ja vahvempia lehtiä ja versojen kärkiosia.[1][2][3] Parhaan laatuinen bancha koostuu kesäkuussa (2. satokausi) kerätyistä teepensaan lehdistä.[4] Banchan osuus japanilaisesta teetuotannosta on noin 9,8 %.[2]

Hinnaltaan edullista, arkista banchaa haudutetaan tyypillisesti 75–88 °C:n lämpöisessä vedessä 2–3 minuuttia.[5] Toinen näkemys on, että haudutusveden lämpötila voi olla jopa 100 °C mutta että haudutusaika on lyhyt (15–30 s).[1]

Teejuoman makua ja tuoksua luonnehditaan paahteiseksi, länsimaalaisen teenjuojan mielestä usein miellyttäväksi muttei senchan tavoin maultaan hienostuneeksi. Maku on voimakas ja juoman väri kellertävä, (pitempään) haudutettuna kullankeltainen. Kofeiinipitoisuus (teiini) on matala, ja siksi banchaa usein suositaan iltateenä tai lastenteenä. [5][1] Bancha on hyvin fluoripitoista ja siten hyväksi hampaille.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d Pirjo Suvilehto: Vihreä tee. Terveyttä ja hyvinvointia, s. 35 (sivut 33–37 otsikolla Vihreä teepommi). Jyväskylä: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-505-7 (englanniksi)
  2. ↑ a b Gift of nature. Kinds of of Japanese green tea World Green Tea Association (japanilainen myynninedistämisjärjestö), o-cha.net. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Guide to Japanese Teas thefragrantleaf.com. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Kevin Gascoyne, François Marchand, Jasmin Desharnais, Hugo Américi: Tea. History terroirs varieties, s. 116–117 (The Nomencalture of Japanese Teas). (Teoksen sivut 88–123 japanilaisesta teestä) Firefly Books Ltd, 2014, 2nd Edition. ISBN 978-1-77085-319-5 (englanniksi)
  5. ↑ a b Pirkko Arstila: Teen ystävän kirja, s. 104–105 (Tunnettuja japanilaisia teelaatuja). Tallinna: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-148-2 (englanniksi)