Nykymaailmassa Barbara Rush on aihe, josta on tullut ajankohtainen yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksesta talouteen ja politiikkaan Barbara Rush:stä on tullut olennainen tekijä, joka on otettava huomioon nykyään. Vuosien varrella Barbara Rush on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja erilaisia näkemyksiä, jotka ovat leimanneet tapaa, jolla koemme sen ja suhtaudumme siihen. Tässä artikkelissa tutkimme Barbara Rush:n eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan sekä analysoimme sen merkitystä ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.
Barbara Rush | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. tammikuuta 1927 Colorado |
Kuollut | 31. maaliskuuta 2024 (97 vuotta) |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Ammatti | näyttelijä |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1950–1990 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Barbara Rush (4. tammikuuta 1927 Denver, Colorado – 31. maaliskuuta 2024[1]) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.
Rush syntyi 1927 Denverissä, mistä hänen perheensä muutti Kalifornian Santa Barbaraan. Valmistuttuaan Santa Barbaran yliopistosta hän sai stipendin Pasadena Playhouseen. Hänet huomattiin teatterista, ja hän sai 1950 elokuvasopimuksen Paramount Picturesiin. Rush meni samana vuonna naimisiin näyttelijä Jeffrey Hunterin kanssa. Heidän liittonsa oli 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Hollywoodin seuratuimpia, mutta liitto päättyi 1955 riitaisaan eroon.[2]
Rushin ensimmäinen elokuva oli suosittuun radiosarjaan perustunut The Goldbergs (1950). Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli fantasiaelokuvassa Maailman sortuessa, jossa hän näytteli astronautin tytärtä. Hän näytteli myös pienen budjetin kauhuelokuvassa Vieraat ulkoavaruudesta (1953).[2] Siitä hänet palkittiin lupaavimman naisnäyttelijän Golden Globella.[3]
Rush teki 1950-luvulla kolme elokuvaa Douglas Sirkin kanssa. Hän näytteli vuoden 1954 uusintaversiossa Lääkärin omatunto sekä kieli poskessa tehdyssä elokuvassa Punainen kotka (1954) ja Irlantiin sijoittuvassa romanttisessa tarinassa Kaikki puolestasi (1955). Rush oli mukana myös Nicholas Rayn keskustelua herättäneessä elokuvassa Peilin takana (1956) sekä elokuvassa Mies Philadelphiasta (1959). Rush on Uskottomissa (1960) epätoivoinen vaimo, jonka mies, jota näyttelee Kirk Douglas, pettää häntä. Rushilla on Dean Martinin kanssa romanssi elokuvassa Nuoret leijonat (1958) ja Richard Burtonin kanssa elokuvassa Karhunmarjapensas (1960).[2]
Rush siirtyi 1960-luvulla pitkälti televisioon, ja hän oli mukana muun maussa sarjoissa Dr. Kildare, Taka-ajettu, Marcus Welby, M.D., Maude Ironside ja Mannix.[4]
Rushilla oli keskeinen rooli saippuasarja Peyton Placen viimeisellä tuotantokaudella. Hän näytteli myöhemmin myös saippuasarjoissa Flamingo Road ja All My Children.[2][3]
Rushin elokuvamahdollisuudet vähenivät, mutta samalla hän alkoi keskittyä television ohella myös teatteriin, missä hän näytteli yli 70-vuotiaaksi. Hänet palkittiin Los Angelesin teatterikritiikkojen liiton palkinnolla yhden naisen esityksestään A Woman of Independent Mean. Hän osallistui myös useisiin teatterikiertueisiin.[2] Teatterista hän sai myös Sarah Siddons -palkinnon (1970).