Bertha Lindberg

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Bertha Lindberg:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään. Bertha Lindberg on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe vuosikymmeniä, ja se on kiinnittänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Sukeltaessamme tähän analyysiin tarkastelemme Bertha Lindberg:n eri puolia sen historiallisista näkökohdista sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tämän tutkimuksen avulla toivomme saavamme valoa eri näkökulmiin, jotka tekevät Bertha Lindberg:stä kiehtovan ja merkityksellisen aiheen nykymaailmassa.

Bertha Karolina Lindberg (10. marraskuuta 1882 Viipuri – 31. tammikuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, teatteripedagogi ja -ohjaaja.

Hän oli alkuun näyttelijänä paroni Alexander Uexküll-Gyllenbandin Ida Aalberg -teatterissa ja Elli Tompurin Vapaalla näyttämöllä.[1] Myöhemmin hänestä tuli tunnustettu teatteripedagogi[2] ja hän toimi Suomen teatterikoulussa plastiikan opettajana.[3] Lindberg esiintyi Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa elokuvassa Varastettu kuolema (1938).

Lindberg kävi koulunsa Viipurissa. Hän valmistui alun perin piirustuksen, käsitöiden ja kaunokirjoituksen opettajaksi ja hän opiskeli piirustusta vuoden ajan Tukholmassa. Hän meni sitten Helsingissä Ruotsalaisen teatterin teatterikouluun ja oli sitten kahden vuoden ajan näyttelijänä Ruotsalaisessa teatterissa. Vuonna 1912 Lindberg siirtyi Tampereen Teatteriin ja vuonna 1914 hän perusti yhdessä Paavo Jänneksen, Aku Käyhkön ja Valle Sorsakosken kanssa Comoedia-teatterin. Kun tämä teatteri lopetti toimintansa vuonna 1916 Lindberg siirtyi Kansan Näyttämölle. Hän opiskeli vuonna 1917 Moskovan taiteellisessa teatterissa ja oli sen jälkeen mukana Ida Aalberg-teatterissa ja vuonna 1920 Tampereen Teatterin apulaisjohtajana.[4]

Lindberg oli sitten näyttelijänä ja ohjaajana Turun Teatterissa, vuosina 1925–1926 Kotkan Näyttämön johtajana ja 1927 Ylioppilasteatterin johtajana. Hän oli myös Työväen Näyttämöliiton palveluksessa kiertävänä näyttämöohjaajana ja ohjaajakurssien opettajana. Lindberg toimi myös vierailevana ohjaajana eri teattereissa. Vuodesta 1929 alkaen hän oli Opistolan johdossa opettaen siellä näyttämötaiteellisia aineita.[4]

Lindbergille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1947.

Lähteet

  1. ↑ Helka Mäkinen: Elli Tompuri (Arkistoitu versio)
  2. ↑ Lallukka (Arkistoitu versio) Luettu 12.7.2007.
  3. ↑ Taiteilua pommien ja lottakomennusten lomassa (Arkistoitu versio) Helsingin Sanomat. Luettu 12.7.2007.
  4. ↑ a b Bertha Lindberg 50-vuotias, Aamulehti, 11.11.1932, nro 307, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla