Bohuslav Martinů

Seuraavassa artikkelissa aiomme sukeltaa Bohuslav Martinů:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme tämän mielenkiintoisen aiheen kaikkia puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Löydämme sen vaikutuksen yhteiskuntaan, sen vaikutuksen eri alueilla ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Laajan ja yksityiskohtaisen lähestymistavan avulla analysoimme sen eri puolia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan panoraaman. Liity kanssamme tälle Bohuslav Martinů:n tiedon ja löytöjen matkalle.

Bohuslav Martinů vuonna 1943.

Bohuslav Martinů[1] (8. joulukuuta 1890 Polička, Böömi, Itävalta-Unkari – 28. elokuuta 1959 Liestal, Sveitsi) oli tšekkiläinen säveltäjä. Hän aloitti viulunsoiton opiskelun jo lapsena, ja kotikylän asukkaat keräsivät rahaa, jotta hänet voitiin lähettää opiskelemaan Prahan konsevatorioon (alkaen 1906), mutta opinnot jäivät kesken; vuodesta 1914 alkaen hän toimi viulunsoittajana Tšekkoslovakian filharmonisessa orkesterissa. Ensimmäisen maailmansodan ajan Martinů toimi kotikylässään opettajana ja vapaana säveltäjänä.

Säveltäjänä Martinů oli paljolti itseoppinut. Hän alkoi säveltää 14-vuotiaana, ja hänen ensimmäisiin suuriin teoksiinsa kuuluvat sinfoniset runot Anděl smrti ja Smrt Tintagilova vuodelta 1910; varhaisteokset edustavat impressionistista tyyliä. Hän lähetti teoksiaan Josef Sukin nähtäväksi, ja tämä kannusti Martinůta hankkimaan säveltäjänkoulutuksen. Hän saattoi kuitenkin ryhtyä Sukin oppilaaksi vasta sodan jälkeen vuonna 1920. Vuonna 1923 Martinů muutti Tšekkoslovakiasta Pariisiin ja opiskeli sävellystä Albert Rousselin johdolla. Vuonna 1941 hän pakeni natseja Pariisista New Yorkiin, koska hänellä oli yhteyksiä Tšekkoslovakian vastarintaliikkeeseen. Yhdysvalloissa hän toimi opettajana ja sävelsi muun muassa kuusi sinfoniaansa. Myöhemmin hän asui myös Sveitsissä.

Martinů sävelsi lähes neljäsataa teosta. Hän sävelsi muun muassa kuusi sinfoniaa, oopperoita, konserttoja ja seitsemän jousikvartettoa. Hän hylkäsi romantiikan ja alkoi 1930-luvulla kokeilla ekspressionismia ja konstruktivismia ja omaksui myös jazzvaikutteita. Pariisin-kaudella keskiöön nousivat uusklassiset ja surrealistiset kokeilut, ja hän hyödynsi myös kotimaansa kansanmusiikkia useissa teoksissa, esimerkiksi kantaatissa Otvírání studánek (1955).

Kirjallisuutta

  • Halbreich, Harry 2007: Bohuslav Martinů: Werkverzeichnis und Biographie. Zweite, revidierte Ausgabe. Schott Music, Mainz. ISBN 978-3-7957-0565-7
  • Šafránek, Miloš 1961: Bohuslav Martinů: His Life and Works. Translated by R. Finlayson-Samsouraová. Alan Wingate, London.
  • Tarasti, Eero 1992: Bohuslav Martinů — tšekkiläinen sinfonikko. — Romantiikan uni ja hurmio, s. 194–213. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-18164-1

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bohuslav Martinů.