Konstruktivismi (taide)

Konstruktivismi (taide):n artikkelissa tutkimme ja perehdymme kaikkiin tähän päivään niin tärkeään aiheeseen liittyviin näkökohtiin. Sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan ja sen merkitykseen nykyisessä ympäristössä. Analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Konstruktivismi (taide):stä sekä sen vaikutuksista kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Vastaamme myös Konstruktivismi (taide):n tällä hetkellä kohtaamiin haasteisiin ja mahdollisiin ratkaisuihin niihin. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Konstruktivismi (taide):stä, tavoitteenamme tarjota lukijoillemme syvällinen ja rikastuttava käsitys tästä jännittävästä aiheesta.

Neville Brodyn suunnittelema Industria Solid -kirjaimisto.
Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.

Konstruktivismi on Vladimir Tatlinin ja Aleksandr Rodtšenkon Venäjällä noin vuonna 1915 perustama ankara abstraktin taiteen suunta. Konstruktivistit uskoivat, että taiteen pitäisi kuvastaa suoraan modernia teollista maailmaa. Tatliniin vaikuttivat hänen Pablo Picasson ateljeessa Pariisissa vuonna 1913 näkemät kubistiset rakennelmat. Nämä olivat kolmiulotteisia asetelmia, jotka oli tehty romumateriaaleista. Tatlin ryhtyi tekemään niiden mukaan omia töitään teollisista materiaaleista, mutta niistä tuli täysin abstrakteja. Vuoteen 1921 mennessä Tatlinin ajatuksia seuraavat venäläiset taiteilijat kutsuivat itseään konstruktivisteiksi. He julkaisivat Lef-nimisessa lehdessään manifestin, jossa todettiin[1]:

Esineen materiaalinen olomuoto korvataan sen esteettisillä yhdistelmillä. Esinettä pidetään kokonaisuutena, eikä se ole näin mitään erotettavaa tyyliä, vaan yksinkertaisesti teollisen järjestelmän tuote, kuten auto, lentokone ja vastaavat. Konstruktivismi on puhdasta teknistä hallintaa ja materiaalien organisointia.[1]

Historia

Konstruktivismi tukahdutettiin Venäjällä 1920-luvulla ja sen syrjäytti Neuvostoliitossa sosialistinen realismi 1930-luvulla. Naum Gabo ja hänen veljensä Antoine Pevsner veivät konstruktivismin länteen.[1] Venäjältä konstruktivismin ajatukset levisivät Eurooppaan, kun useat konstruktivistit opettivat tai luennoitsivat Bauhausissa, Saksassa. Siellä omaksuttiin joitakin Neuvostoliitossa käyttöön otettuja konstruktivistien opetusmenetelmiä. Naum Gabo perusti oman konstruktivistisen suuntauksensa Englannissa 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen konstruktivismia harjoittivat lukuisat arkkitehdit, muotoilijat ja taiteilijat. Joaquin Torres sekä Garcia ja Manuel Rendón levittivät konstruktivistista liikettä Eurooppaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Liikkeellä oli suuri vaikutus Etelä-Amerikan modernismiin, jossa sitä edustivat muun muassa Oscar Niemeyer, Jesús-Rafael Soto, Carlos Merida, Enrique Tábara, Theo Constanté, Oswaldo Viteri, Anibal Villacis, Estuardo Maldonado ja Carlos Catasse.

Suomessa konstruktivistinen taide tuli suosioon informalismin jälkeen 1960-luvulla, samanaikaisesti minimalismin ja muiden geometristen suuntausten alkaessa vaikuttaa, ja se kukoisti varsinkin 1970-luvulla.

Graafinen tyyli

Neville Brodyn 1980-luvun graafinen suunnittelu- ja typografinen tyyli perustui konstruktivistisiin julisteisiin.

Dekonstruktivismi

Pääartikkeli: Dekonstruktivismi

Dekonstruktivistista arkkitehtuuria ovat harjoittaneet muun muassa arkkitehdit Zaha Hadid ja Rem Koolhaas. Lähtökohtana on konstruktivismin soveltaminen nykyarkkitehtuuriin.

Kuvaesimerkkejä konstruktivismista

Lähteet

  1. ↑ a b c Wilson, Simon & Lack, Jessica: The Tate Guide to Modern Art Terms, s. 54. Tate Publishing, 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Venäjän taideliikkeet
Abstraktin taiteen suuntauksia

Voimakkaasti pelkistäviä →     Ekspressionismi ● Kubismi ● Futurismi ● Suprematismi ● Konstruktivismi ● Neoplastisismi ● Konkretismi ● Abstrakti ekspressionismi ● Informalismi ● Minimalismi ● Op-taide ● Kineettinen taide    ← Täysin abstrakteja