Boletales
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Boletales:n jännittävää maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Boletales on ollut ratkaisevassa roolissa historiassamme ja jokapäiväisessä elämässämme sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Vuosien varrella Boletales:stä on syntynyt erilaisia tulkintoja ja näkökulmia, jotka rikastuttavat entisestään sen arvoa ja merkitystä eri alueilla. Tässä artikkelissa perehdymme Boletales:n moniin puoliin ja tutkimme sen historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta ja merkitystä nykyään.
| Boletales | |
|---|---|
 Herkkutatti |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: |
Boletales E.-J.Gilbert |
| Heimoja | |
| Katso myös | |
Boletales on avokantaisten sienten lahko. Siihen kuuluvat tunnetuimpina sieninä tatit, mutta molekyylibiologisten tutkimusten tulosten perusteella lahkoon on liitetty muitakin heimoja. Tateilla itiöt syntyvät pilleihin ja muilla lahkon sienillä helttoihin. Yhteistä tateille ja muille Boletales-lahkon sienille ovat lakista helposti irrotettavat pillit tai heltat.[1] Lahkoon kuuluu monia ruokasieniä, muun muassa monet tatit sekä limanuljaska. Lahkossa on myös myrkkysieniä, kuten pulkkosieni ja tauriontatti.
Esimerkkejä lajeista
- Herkkutatti Boletus edulis heimossa Boletaceae
- Voitatti Suillus luteus heimossa Suillaceae
- Kastanjatatti Gyroporus castaneus heimossa Gyroporaceae
- Pulkkosieni Paxillus involutus heimossa Paxillaceae
- Nystymukulakuukunen Scleroderma citrinum heimossa Sclerodermataceae
- Limanuljaska Gomphidius glutinosus heimossa Gomphidiaceae
- Valevahvero Hygrophoropsis aurantiaca heimossa Hygrophoropsidaceae
- Lattiasieni Serpula lacrymans heimossa Serpulaceae
Lähteet
- Index Fungorum taksonomian lähde
- Salo et al.: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus Suomen Ympäristökeskus.
Viitteet
- ↑ Sienestäjän tietokirja, s. 112-116. Helsinki: Valitut Palat, 1990. ISBN 951-9079-30-0