Nykymaailmassa Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi on saavuttanut suuren merkityksen, ja sillä on merkittävä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi on herättänyt loputtomia keskusteluja ja ristiriitaisia mielipiteitä, ja siitä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ei ole väliä onko Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi politiikan, tieteen, kulttuurin tai minkä tahansa muun alan kentällä, sen vaikutus on kiistaton ja sen läsnäolo on jatkuvaa päivittäin. Tässä artikkelissa tutkimme Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi:n eri puolia ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaamme.
Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi | |
---|---|
Резиденція митрополитів Буковини та Далмації | |
![]() Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi, jossa toimii Tšernivtsin yliopiston pääkampus. |
|
Sijainti | Tšernivtsi, Tšernivtsin piiri, Tšernivtsin alue, Ukraina |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | palatsi- ja kirkkorakennus |
Valmistumisvuosi | 1882 |
Suunnittelija | Josef Hlávka |
Käyttäjä | Tšernivtsin yliopisto |
Julkisivumateriaali | punatiili |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Bukovinan ja Dalmatian metropoliittojen residenssi (ukr. Резиденція митрополитів Буковини та Далмації) on vuosien 1864–1882 aikana ortodoksisen kirkon metropoliitan asunnoksi rakennettu palatsi- ja kirkkorakennusten kokonaisuus Tšernivtsissä, Länsi-Ukrainassa.[1][2][3]
Se rakennettiin aikana, jolloin Tšernivtsi ympäristöineen oli osa Itävalta-Unkaria. Rakennuksen suunnitteli tšekkiläinen arkkitehti Josef Hlávka. Siellä sijaitsi piispan asunto toiseen maailmansotaan saakka.[2]
Rakennuskokonaisuus yhdistelee useaa rakennustyyliä. Siinä on nähtävissä elementtejä bysantin, goottilaisen ja barokin arkkitehtonisista tyyleistä. [2]
Vuonna 1955 kiinteistö siirrettiin Tšernivtsin yliopiston käyttöön.[2] Rakennuskompleksi toimii yliopiston pääkampuksena.
Vuonna 2011 rakennuskokonaisuus liitettiin kulttuurikohteena Unescon maailmanperintökohteisiin Ukrainassa.[2]