Tämä artikkeli käsittelee aihetta Ukrainan kieli, joka on erittäin tärkeä nykyään. Ukrainan kieli on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion viime vuosina ja synnyttänyt keskustelua ja kiistoja eri alueilla. Tässä artikkelissa analysoidaan perusteellisesti Ukrainan kieli:n merkitystä sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Tarkastellaan erilaisia Ukrainan kieli:een liittyviä näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Tämän analyysin avulla pyrimme tarjoamaan globaalin ja täydellisen näkemyksen Ukrainan kieli:stä, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen nykyään.
Ukraina | |
---|---|
Enemmistökieli Vähemmistökieli |
|
Oma nimi | українська мова |
Tiedot | |
Alue | Ukraina |
Virallinen kieli |
Ukraina Puola (tunnistettu) Romania (tunnistettu) Transnistria (Moldova) |
Puhujia | 33 miljoonaa |
Sija | 44. |
Kirjaimisto | kyrillinen |
Kielenhuolto | Ukrainan kansallinen tiedeakatemia[1] |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet (slaavialaiset) itäslaavilaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | uk |
ISO 639-2 | ukr |
ISO 639-3 | ukr |
Ukrainan kieli eli ukraina (ukr. украї́нська мо́ва, ukrajinska mova[2]) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli ja muodostaa yhdessä ruteenin, valkovenäjän ja venäjän kanssa itäslaavilaisten kielten ryhmän.[3] Sitä puhuu noin kaksi kolmasosaa Ukrainan vajaasta 49 miljoonasta asukkaasta sekä ukrainalaiset yhteisöt Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa. Kielellä on puhujia hieman yli 33 miljoonaa, mikä tekee siitä maailman 44. puhutuimman kielen.[4]
Kielellä on virallisen kielen asema Ukrainassa, jossa se on maan ainoa virallinen kieli.[5] Lisäksi ukraina on virallinen kieli Transnistriassa venäjän ja romanian rinnalla.[6]
Ukrainan kielen varhaisen historian tutkimusta haittasi pitkään itsenäisen Ukrainan valtion puuttuminen ja näkökulma oli vahvasti ulkomaisten tutkijoiden käsitysten värittämä. Erillisen ukrainan kielen olemassaoloa ei sata vuotta sitten edes yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi vuoden 1911 Encyclopædia Britannicassa siihen viitattiin nimellä venäjän kielen vähävenäläinen murre (Little Russian dialect of the Russian language). Käsitykset siitä, milloin voidaan katsoa erillisen ukrainan kielen olleen olemassa, vaihtelevat. Neuvostotutkijat usein näkivät eriytymisen tapahtuneen vasta 14. ja 16. vuosisatojen välillä kun taas jotkut ukrainalaiset tutkijat asettavat sen aikaisemmaksi, aina 1100-luvulle. 1500-luvulla kun Rutenia (Ukraina ja Valko-Venäjä) liitettiin Puola-Liettuaan, ukraina ja valkovenäjä olivat jo kehittyneet selvästi omiksi kielikseen.[7]
Ukrainan alueella on oleillut slaaviheimoja 6. vuosisadalta asti. Nykyisen Ukrainan läntisimmät osat ovat slaavien 'alkukodiksi' katsotun alueen eteläpuolella. Seuraavalla vuosisadalla slaaviheimojen vaellukset jakoivat kantaslaavin kolmeen haaraan itä-, etelä- ja länsislaavilaisiin kieliin.
Kasaarien aikakaudella liikkui pohjoisesta slaavilaisia heimoja useassa aallossa Ukrainan alueelle, johon oli aikaisemmin asettunut turkkilaisia, iranilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Varjagien hallitsija Oleg Viisas valtasi Kiovan ja perusti Kiovan suuriruhtinaskunnan. Jotkut tutkijat sijoittavat jo näihin aikoihin erillisen ukrainan kielen aikaisen vaiheen, toiset puhuvat varhaisitäslaavista. Venäläiset akateemikot taas kutsuvat näiden aikojen kieltä vanhaksi venäjäksi, täten linkittäen suuriruhtinaskunnan tietoisesti nykyiseen Venäjän valtioon. Kolmas näkemys esittää, että suuriruhtinaskunnassa kielellistä yhtenäisyyttä ei ollut vaan heimojen kesken selkeitä eroja. Nykyään nimityksen vähävenäjä katsotaan olevan halventava.[8]
Suuriruhtinaskunnan ajan kielitilanteesta ei ole täydellistä yhteisymmärrystä. Kirjallisuuden kielenä toimi vanha kirkkoslaavi kun taas suurin osa lakidokumenteista on kirjoitettu itäslaavilaisella, ilmeisesti Kiovan murteeseen perustuvalla kielellä. Kuitenkin monista kirjallisista dokumenteista voi nähdä venäjän ja ukrainan kielten lähteneen eri teilleen jo tällöin. Tähän vaikutti mm. kirkkoslaavin leviäminen valtion pohjoisiin osiin samalla kun puolan kieli levisi ja vaikutti nykyisen Ukrainan valtion alueella. Varsinkin länsiukrainalaisissa murteissa on paljon vaikutteita puolan kielestä.[9]
Pavlo Biletskyi-Nosenko laati 1830-luvulla ukrainan kielen kieliopin sekä sanakirjan Slovar malorossiskogo ili jugo-vostotšnorusskogo jazyka ('Vähävenäjän eli kaakkoisvenäjän kielen sanankirja'), jotka molemmat katosivat,[10] ja syylliseksi on esitetty Venäjän tiedeakatemiaa.[11] Biletskyi-Nosenko kuitenkin kokosi sanakirjan uudestaan vuosina 1838–1843. Sanasto perustuu Pultavan alueen murteisiin, mutta se sisältää myös kirjallisuudesta peräisin olevia sanoja, osa keskiukrainan kaudelta. Se sisältää 380 sivua ja on 1800-luvun alkupuolen laajin ukrainan kielen sanakirja. Se ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1966 Vasyl Nimtšukin toimittamana, joten sillä ei ole ollut vaikutusta ukrainan sanaston kehitykseen.[10]
Ukrainan kielen käyttö kouluissa oli kielletty vuodesta 1804 vallankumoukseen saakka.[12] Modernin ukrainan kielen synnyssä merkittävä osa oli runoilija Taras Ševtšenkolla, jonka toimintaa keisari Nikolai I pyrki kuitenkin tukahduttamaan.[13] Keisari Aleksanteri II:n aikana muun muassa Valujevin kiertokirje (1863) ja Emsin ukaasi (1876) rajoittivat ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisemista merkittävästi. Keisari Nikolai II:n kerrotaan sanoneen, että "mitään ukrainan kieltä ei ole olemassakaan, ainoastaan lukutaidottomia vähävenäjää puhuvia talonpoikia".[14]
Neuvostoaikoina venäläistäminen alkoi näkyä vuonna 1933, kun muun muassa ukrainankielisten sanakirjojen julkaisu lopetettiin ja kielen ortografiaa alettiin uudistamaan venäläisempään suuntaan.[15]
Vuonna 2019 Ukrainassa säädettiin laki, jonka nojalla ukraina on maan ensisijainen kieli: koulujen tulee käyttää sitä ensisijaisena opetuskielenään (myös alueilla, joissa ukraina ei ole enemmistön kieli), ja palvelualoilla asiakkaan kanssa tulee puhua ensisijaisesti ukrainaa, ellei asiakas itse pyydä toisin. Laki määrää kahdesta vuoden aikana tapahtuneesta rikkomuksesta noin 200 euron sakon, joka on puolet keskivertoukrainalaisen kuukausipalkasta.[16]
Nykyukrainan kirjakielen katsotaan vastaavan melko hyvin yleistä puhekieltä ilman minkään tietyn maantieteellisen alueen dominointia siitä huolimatta, että kirjakieli perustuu eteläisen Kiovan ja Pultavan alueiden murteisiin.[17]
etu | keski | taka | |
---|---|---|---|
suppea | i | ɪ | u |
väli | ɛ | ɔ | |
väljä | a |
Painolliset vokaalit ääntyvät pidempinä, kun taas painottomat vokaalit ääntyvät keskisempinä.[19]
Kuten esimerkiksi venäjässä ja valkovenäjässä, ukrainassa on niin sanottuja kovia eli liudentumattomia sekä pehmeitä eli liudentuneita tai palatalisoituneita konsonantteja; venäjästä ja valkovenäjästä poiketen palataalistuminen on kuitenkin foneemista ainoastaan dentaalisten ja alveolaaristen konsonanttien tapauksessa. Muiden konsonanttien heikosti palataalistuneita allofoneja kutsutaan perinteisesti puolipehmeiksi.[18]
Labiaalit | Dentaalit/ Alveolaarit |
Post- alveolaarit |
Palataalit | Velaarit | Glottaalit | ||
---|---|---|---|---|---|---|---|
kova | pehmeä | ||||||
Nasaalit | m | n | nʲ | ||||
Klusiilit | p b | t d | tʲ dʲ | k ɡ | |||
Affrikaatat | t͡s d͡z | t͡sʲ d͡zʲ | t͡ʃ d͡ʒ | ||||
Frikatiivit | f | s z | sʲ zʲ | ʃ ʒ | x | ɦ | |
Approksimantit | ʋ ~ w | l | lʲ | j | |||
Tremulantit | r | rʲ |
Konsonanttifoneemin /ɦ/ tarkka äännearvo on epäselvä: se on analysoitu vaihtelevasti faryngaaliseksi,[20] glottaaliseksi[21] tai laryngaaliseksi.[22]
Foneemi /ʋ ~ w/ on ennen vokaaleja useimmiten bilabiaalinen , mutta voi olla myös labiodentaalinen /ʋ/ erityisesti ennen vokaalia /i/ tai labiovelaarinen ennen vokaaleja /o u/. Sanan alussa ennen toista konsonanttia sekä vokaalin jälkeen ennen konsonanttia tai sanan lopussa se ääntyy lähes -maisena vokaalina. Ennen soinnitonta konsonanttia muulloin kuin vokaalin jälkeen soinniton ääntämys on myös mahdollinen.[19][23]
Dentaali-alveolaarisista konsonanteista alveolaarisina ääntyvät /tʲ l lʲ r rʲ/, kun taas muut niistä ääntyvät dentaalisina.[20]
Ukrainan kieli käyttää omaa versiotaan kyrillisestä kirjaimistosta, kuten monet muutkin slaavilaiset kielet.[24] Grammaatikko Josyp Lozynskyi ehdotti 1834 latinalaisen aakkoston ottamista käyttöön, mutta ukrainalainen älymystö, joukossa Markijan Šaškevytš, vastusti ehdotusta voimakkaasti.[25] Siirtymistä latinalaiseen aakkostoon valmisteltiin jälleen maailmansotien välisenä aikana hankkeessa, jossa mukana oli muun muassa kirjailija Maik Johansen[10].
А | Б | В | Г | Ґ | Д | Е | Є | Ж | З | И |
І | Ї | Й | К | Л | М | Н | О | П | Р | С |
Т | У | Ф | Х | Ц | Ч | Ш | Щ | Ь | Ю | Я |
А | Б | В | Г | Ґ | Д | Е | Є | Ж | З | И | І | Ї | Й | К | Л | М | Н | О | П | Р | С | Т | У | Ф | Х | Ц | Ч | Ш | Щ | Ь | Ю | Я | ’ |
а | б | в | г | ґ | д | е | є | ж | з | и | і | ї | й | к | л | м | н | о | п | р | с | т | у | ф | х | ц | ч | ш | щ | ь | ю | я | |
a | b | v | g | g̀ | d | e | ê | ž | z | i | ì | ï | j | k | l | m | n | o | p | r | s | t | u | f | h | c | č | š | ŝ | ′ | û | â | ’ |
a | b | v | h | g | d | e | je | ž | z | y | i | ji | i (j) | k | l | m | n | o | p | r | s | t | u | f | h’ | ts | tš | š | štš | ju | ja |
Ukrainan kielessä substantiivit, pronominit ja numeraalit taipuvat seitsemässä sijamuodossa. Verbit taipuvat kolmessa aikamuodossa ja kahdessa aspektissa. Sanajärjestys on vapaa, mutta yleisin malli subjekti-verbi-objekti.[7]
elämä = життя (žyttja), rakkaus = любов (ljubov), кохання (koh’annja), omena = яблуко (jabluko), oopperatalo = оперний театр (opernyi teatr), tyttö = дівчинa (divtšyna).
Lukusanat 1–10 ukrainaksi:[26]
1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
один | два | три | чотири | п’ять | шість | сім | вісім | дев’ять | десять |
odyn | dva | try | tšotyry | pjat | šist | sim | visim | devjat | desjat |
Ukrainan sanasto on hieman yli 60-prosenttisesti yhtenäinen venäjän kanssa. Enemmän sanastollisia yhtäläisyyksiä on puolan (70%), slovakian (66%) ja valkovenäjän (80%) kanssa. Ukraina ja venäjä sekoitetaan joskus toisiinsa, koska venäjää puhutaan yleisesti Ukrainassa ja se on monen ukrainalaisen ensimmäinen vieras kieli. Lisäksi Krimillä ja Itä-Ukrainassa enemmistö puhuu ukrainan sijaan venäjää. Monet ukrainalaiset käyttävät myös niin sanottua sekakieltä nimeltä suržyk.[9]
Modernissa ukrainassa katsotaan olevan noin 170 000 sanaa.[17]
»Всі люди народжуються вільними і рівними у своїй гідності та правах. Вони наділені розумом і совістю і повинні діяти у відношенні один до одного в дусі братерства.
(Vsi ljudy narodžujutsja vilnymy i rivnymy u svoji hidnosti ta pravah’. Vony nadileni rozumom i sovistju i povynni dijaty u vidnošenni odyn do odnoho v dysi braterstva.)»
Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [27]