Carl Edvard Aspelund on aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Sen tärkeydestä ja merkityksellisyydestä on tullut useiden eri alojen keskustelujen ja keskustelujen keskipiste. Akateemisesta alasta ammattialalle Carl Edvard Aspelund on herättänyt kasvavaa kiinnostusta sen vaikutuksista ja seurauksista tämän päivän yhteiskuntaan. Kun yhä useammat ihmiset syventyvät Carl Edvard Aspelund:n tutkimiseen ja ymmärtämiseen, paljastuu uusia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka rikastavat olemassa olevaa tietoa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Carl Edvard Aspelund:een liittyviä keskeisiä näkökohtia, analysoimme sen kehitystä, sen haasteita ja sen mahdollista tulevaa kehitystä.
Carl Edvard Aspelund (30. lokakuuta 1816 Kuopio – 24. maaliskuuta 1902 Mäntsälä) oli suomalainen kirkkoherra ja päätoimittaja.[1][2]
Aspelundin vanhemmat olivat Kuopion läänin lääninrahastonhoitaja, asessori Gustaf Adolf Aspelund (1783–1872) ja Katarina Charlotta Forstén. Hän kävi Kuopion triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1832. Aspelund valmistui Keisarillisesta Aleksanterin-yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1846 ja maisteriksi 1847. Hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa 1847. Riemumaisteri Aspelundista tuli vuonna 1897.[1]
Aspelund toimi yliopiston voimistelulaitoksen yliopettajan apulaisena, Porvoon tuomiokapitulin vt. amanuenssina 1844 ja Helsingin yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina 1844–1847. Papiksi vihkimisen jälkeen Aspelund oli pappina Kuopiossa, Tohmajärvellä, Kiteellä, Viipurissa, Viaporissa, Porvoossa, Kiteellä ja Pietarissa. Hänestä tuli Tallinnan ruotsalais-suomalaisen S:t Mikaelin seurakunnan kirkkoherra 1853 ja hän toimi samalla divisioonansaarnaajana laivastossa, Aspelund jäi virkavapaalle 1858 ja sai eron kirkkoherran virasta 1859. Hän oli sitten Suomen Julkisia Sanomia -lehden päätoimittajana 1858–1865 ja toimi Helsingin lääninvankilan saarnaajana vuodesta 1861. Viimeksi Aspelund oli Mäntsälän kirkkoherrana vuodesta 1864 alkaen kunnes hän jäi virkavapaalle vanhuuden takia vuonna 1895. Aspelund sai rovastin arvon 1889.[1]
Aspelund oli naimisissa 1858–1866 Johanna Maria Caloniuksen (k. 1866) kanssa ja vuodesta 1875 Berta Sofia Sjögrenin (k. 1906) kanssa. Hänen poikansa Gustaf Werner Aspelund (1864–1936) toimi Tampereen kaupunginviskaalina.[1]
Nimellä C. E. Aspelund: