Charlotte (Luxemburg)

Tässä artikkelissa tarkastellaan Charlotte (Luxemburg)-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta lukija saa syvän ja täydellisen käsityksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Käsitellään Charlotte (Luxemburg):een liittyviä historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja tieteellisiä näkökohtia, jotta saadaan kattava ja kokonaisvaltainen näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista eri alueilla. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen Charlotte (Luxemburg):stä, tarkoituksena edistää kriittistä ja rikastuttavaa pohdintaa tästä aiheesta ja sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan.

Charlotte
Suurherttuatar vuonna 1942
Luxemburgin suurherttuatar
Valtakausi 14. tammikuuta 1919 – 12. marraskuuta 1964
Edeltäjä Marie-Adélaïde
Seuraaja Jean
Syntynyt 23. tammikuuta 1896
Bergin linna, Colmar-Berg, Luxemburg
Kuollut 9. heinäkuuta 1985 (89 vuotta)
Fischbackin linna, Luxemburg
Puoliso Felix
Lapset Jean
Elisabeth
Marie Adelaide
Marie Gabrielle
Charles
Alix
Koko nimi Charlotte Adelgonde Elisabeth Marie Wilhelmine
Suku Nassau-Weilburg
Isä Vilhelm IV
Äiti Maria Anna Portugalilainen
Uskonto roomalaiskatolilainen

Charlotte (23. tammikuuta 1896 – 9. heinäkuuta 1985) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar. Hänen valtakaudellaan Luxemburg kehittyi nopeasti, ja Charlotten onnistui jopa välttää monarkian kaatuminen.

Varhainen elämä

Charlotte oli isänsä Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan Vilhelm IV:n toiseksi vanhin lapsi.[1] Charlotte ja hänen muut sisarensa edustivat sitä kuninkaallista sukupolvea, jonka koulutus tapahtui ensimmäistä kertaa nimenomaan luxemburgiksi.[2]

Vilhelmin kuoltua hänen vanhin lapsensa Marie-Adélaïde nousi valtaan, mutta luopui kruunusta 14. tammikuuta 1919 saatuaan saksalaismyönteisen maineen ensimmäisen maailmansodan aikana. Charlotte nousi Luxemburgin suurherttuattareksi.[3]

Luxemburgin suurherttuattarena

Marie-Adélaïden valtakauden jälkeen monet luxemburgilaiset olivat pettyneitä monarkiaan. Niinpä pian Charlotten valtaannousun jälkeen järjestettiin kansanäänestys monarkiasta luopumisesta. Charlotte onnistui kuitenkin muuttamaan kansan mielipiteen, ja sai 28. syyskuuta 1919 pidetyssä kansanäänestyksessä monarkian poistamisesta 77,8 % hyväksytyistä äänistä. Uudessa perustuslaissa suurherttuan asema valtionpäämiehenä säilytettiin, mutta hänen valtaoikeuksiaan kavennettiin.[4]

Avioliitto ja perhe

Kuusi viikkoa kansanäänestyksen jälkeen Charlotte meni naimisiin Felix Bourbon-Parman kanssa, joka oli viimeisen Parman herttuan Robert I:n poika.[3] Charlotten ja Felixin häät olivat ensimmäiset Luxemburgin suurherttualliset häät, joita vietettiin Luxemburgissa.[2]

Parille syntyi yhteensä kuusi lasta.[3]

Toinen maailmansota ja kruunusta luopuminen

Toisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Luxemburg arveli puolueettomuuden suojelevan valtiota. Natsi-Saksa kuitenkin käytti Luxemburgia ja Belgiaa, joka oli samalla tavalla puolueeton, läpikulkumaina Ranskaan ohi Ranskan Maginot-linjan. Toukokuussa 1940 Saksan joukot saavuttivat Luxemburgin ja miehittivät sen nopeasti. Luxemburgin hallitus ja Charlotte perheineen lähti salassa maanpakoon Ranskaan. Ranskan joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi pakolaishallitus siirtyi Espanjan ja Portugalin kautta Isoon-Britanniaan. Sieltä Charlotte ja hänen perheensä matkusti myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä he asettuivat Montrealiin[5], mistä he palasivat myöhemmin Isoon-Britanniaan.

Natsi-Saksa yritti taivutella Charlottea palaamaan Luxemburgiin, mutta tämä kieltäytyi ja asettui tukemaan liittoutuneita ja Luxemburgia ulkomailta käsin.[2]

Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa Charlotte puhui Luxemburgin puolesta muun muassa radiossa. Vuonna 1945 pakolaishallitus pääsi palaamaan saksalaismiehityksestä vapautettuun Luxemburgiin.[4]

Vuonna 1948 voimaantulleen perustuslain nojalla Luxemburgissa tehtiin monia merkittäviä muutoksia. Maa hylkäsi puolueettomuuden ollessaan mukana perustamassa Natoa ja Euroopan talousyhteisöä. Lisäksi maassa siirryttiin yleiseen ja yhtenäiseen äänioikeuteen, työntekijöiden oikeuksia kehitettiin ja sosiaaliturva otettiin käyttöön. Charlotte tuki avoimesti Luxemburgin demokratisoitumista, mutta osoitti myös isänmaallisuutta maataan kohtaan, minkä johdosta hänet nähtiin maan itsenäisyyden ja sodanjälkeisen kehityksen symbolina.[3]

Kruunusta luopuminen viimeiset vuodet

Charlotte luopui kruunusta 12. marraskuuta 1964. Häntä seurasi suurherttuaksi hänen poikansa Jean.[4] Entinen suurherttuatar asettui Fischbachin linnaan, jossa vietti eläkepäiviä omien mielenkiinnonkohteittensa parissa. Näihin kuuluivat mm. runot, joita hän kirjoitti niin englanniksi, ranskaksi kuin saksaksikin, ja kuvataide.[2]

Charlotte kuoli 9. heinäkuuta 1985, ja hänet haudattiin Luxemburgin Notre-Damen katedraaliin.[4]

Kunnianosoituksia

Luxemburgilaiset

Ulkomaalaiset

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Vilhelm IV Luxemburgin hovi. Viitattu 30.10.2014. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d On this day: Commemorating Grand Duchess Charlotte's birthday RTL Today. 23.1.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Charlotte. Luxembourg Heiress, Reign & Abdication Encyclopædia Britannica. 22.2.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Charlotte Cour Grand-Ducale. Viitattu 31.10.2014. (ranskaksi)
  5. ↑ Philippe Bernier Arcand: L’exil québécois du gouvernement du Luxembourg. Histoire Québec, 2010, 15. vsk, nro 3, s. 19–26. ISSN 1201-4710 Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  6. ↑ Order of Merit of the Grand Duchy of Luxembourg, Grand Officer Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Order of the Golden Lion of the House of Nassau, V Class Knight Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Communiqué de la Maison Royale Albanian Royal Family. 2024. Viitattu 12.2.2024. (ranskaksi)
  9. ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 12.2.2024. (portugaliksi)
  10. ↑ Kungl. Serafimerorden (s. 8) Sveriges statskalender. 1940. Viitattu 13.2.2024. (ruotsiksi)
  11. ↑ Ordonnance Souveraine no 3.821, du 20 janvier 1949, Conférant la Grand Croix de l'Ordre de Saint-Charles (pdf) Journal de Monaco. 31.1.1949. Viitattu 13.2.2024. (ranskaksi)
  12. ↑ Jørgen Pedersen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 466. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.2.2024. (tanskaksi)
  13. ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden (s. 782) Norges statskalender. 1970. Viitattu 12.2.2024. (norjaksi)
  14. ↑ แจ้งความสำนักนายกรัฐมนตรี พระราชทานเครื่องขัตติยราชอิสริยาภรณ์มหาจักรีบรมราชวงศ์ (pdf) Royal Thai Government Gazette. 29.12.1964. Arkistoitu 2016. Viitattu 13.2.2024. (thaiksi)

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Marie-Adélaïde 		Luxemburgin suurherttuatar
1919–1964 		Seuraaja:
Jean