Tässä artikkelissa tarkastellaan Charlotte (Luxemburg)-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta lukija saa syvän ja täydellisen käsityksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Käsitellään Charlotte (Luxemburg):een liittyviä historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja tieteellisiä näkökohtia, jotta saadaan kattava ja kokonaisvaltainen näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista eri alueilla. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen Charlotte (Luxemburg):stä, tarkoituksena edistää kriittistä ja rikastuttavaa pohdintaa tästä aiheesta ja sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan.
Charlotte | |
---|---|
![]() Suurherttuatar vuonna 1942 | |
Luxemburgin suurherttuatar | |
Valtakausi | 14. tammikuuta 1919 – 12. marraskuuta 1964 |
Edeltäjä | Marie-Adélaïde |
Seuraaja | Jean |
Syntynyt |
23. tammikuuta 1896 Bergin linna, Colmar-Berg, Luxemburg |
Kuollut |
9. heinäkuuta 1985 (89 vuotta) Fischbackin linna, Luxemburg |
Puoliso | Felix |
Lapset |
Jean Elisabeth Marie Adelaide Marie Gabrielle Charles Alix |
Koko nimi | Charlotte Adelgonde Elisabeth Marie Wilhelmine |
Suku | Nassau-Weilburg |
Isä | Vilhelm IV |
Äiti | Maria Anna Portugalilainen |
Uskonto | roomalaiskatolilainen |
Charlotte (23. tammikuuta 1896 – 9. heinäkuuta 1985) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar. Hänen valtakaudellaan Luxemburg kehittyi nopeasti, ja Charlotten onnistui jopa välttää monarkian kaatuminen.
Charlotte oli isänsä Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan Vilhelm IV:n toiseksi vanhin lapsi.[1] Charlotte ja hänen muut sisarensa edustivat sitä kuninkaallista sukupolvea, jonka koulutus tapahtui ensimmäistä kertaa nimenomaan luxemburgiksi.[2]
Vilhelmin kuoltua hänen vanhin lapsensa Marie-Adélaïde nousi valtaan, mutta luopui kruunusta 14. tammikuuta 1919 saatuaan saksalaismyönteisen maineen ensimmäisen maailmansodan aikana. Charlotte nousi Luxemburgin suurherttuattareksi.[3]
Marie-Adélaïden valtakauden jälkeen monet luxemburgilaiset olivat pettyneitä monarkiaan. Niinpä pian Charlotten valtaannousun jälkeen järjestettiin kansanäänestys monarkiasta luopumisesta. Charlotte onnistui kuitenkin muuttamaan kansan mielipiteen, ja sai 28. syyskuuta 1919 pidetyssä kansanäänestyksessä monarkian poistamisesta 77,8 % hyväksytyistä äänistä. Uudessa perustuslaissa suurherttuan asema valtionpäämiehenä säilytettiin, mutta hänen valtaoikeuksiaan kavennettiin.[4]
Kuusi viikkoa kansanäänestyksen jälkeen Charlotte meni naimisiin Felix Bourbon-Parman kanssa, joka oli viimeisen Parman herttuan Robert I:n poika.[3] Charlotten ja Felixin häät olivat ensimmäiset Luxemburgin suurherttualliset häät, joita vietettiin Luxemburgissa.[2]
Parille syntyi yhteensä kuusi lasta.[3]
Toisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Luxemburg arveli puolueettomuuden suojelevan valtiota. Natsi-Saksa kuitenkin käytti Luxemburgia ja Belgiaa, joka oli samalla tavalla puolueeton, läpikulkumaina Ranskaan ohi Ranskan Maginot-linjan. Toukokuussa 1940 Saksan joukot saavuttivat Luxemburgin ja miehittivät sen nopeasti. Luxemburgin hallitus ja Charlotte perheineen lähti salassa maanpakoon Ranskaan. Ranskan joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi pakolaishallitus siirtyi Espanjan ja Portugalin kautta Isoon-Britanniaan. Sieltä Charlotte ja hänen perheensä matkusti myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä he asettuivat Montrealiin[5], mistä he palasivat myöhemmin Isoon-Britanniaan.
Natsi-Saksa yritti taivutella Charlottea palaamaan Luxemburgiin, mutta tämä kieltäytyi ja asettui tukemaan liittoutuneita ja Luxemburgia ulkomailta käsin.[2]
Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa Charlotte puhui Luxemburgin puolesta muun muassa radiossa. Vuonna 1945 pakolaishallitus pääsi palaamaan saksalaismiehityksestä vapautettuun Luxemburgiin.[4]
Vuonna 1948 voimaantulleen perustuslain nojalla Luxemburgissa tehtiin monia merkittäviä muutoksia. Maa hylkäsi puolueettomuuden ollessaan mukana perustamassa Natoa ja Euroopan talousyhteisöä. Lisäksi maassa siirryttiin yleiseen ja yhtenäiseen äänioikeuteen, työntekijöiden oikeuksia kehitettiin ja sosiaaliturva otettiin käyttöön. Charlotte tuki avoimesti Luxemburgin demokratisoitumista, mutta osoitti myös isänmaallisuutta maataan kohtaan, minkä johdosta hänet nähtiin maan itsenäisyyden ja sodanjälkeisen kehityksen symbolina.[3]
Charlotte luopui kruunusta 12. marraskuuta 1964. Häntä seurasi suurherttuaksi hänen poikansa Jean.[4] Entinen suurherttuatar asettui Fischbachin linnaan, jossa vietti eläkepäiviä omien mielenkiinnonkohteittensa parissa. Näihin kuuluivat mm. runot, joita hän kirjoitti niin englanniksi, ranskaksi kuin saksaksikin, ja kuvataide.[2]
Charlotte kuoli 9. heinäkuuta 1985, ja hänet haudattiin Luxemburgin Notre-Damen katedraaliin.[4]
![]() |
Edeltäjä: Marie-Adélaïde |
Luxemburgin suurherttuatar 1919–1964 |
Seuraaja: Jean |