Control (vuoden 2007 elokuva)
Nykyään Control (vuoden 2007 elokuva) on teema, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ajan mittaan Control (vuoden 2007 elokuva) on osoittanut merkityksensä akateemisella, ammatillisella ja sosiaalisella alalla ja motivoi asiantuntijoita syventämään opintojaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Control (vuoden 2007 elokuva):een, tavoitteenamme tarjota kattava ja päivitetty näkemys aiheesta. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan tutkimme, kuinka Control (vuoden 2007 elokuva) on kehittynyt vuosien varrella ja kuinka se on edelleen kiinnostava ja tutkimuksen lähde nykyään.
| Control | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Anton Corbijn |
| Käsikirjoittaja | Frank Cottrell Boyce |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | New Order |
| Kuvaaja | Martin Ruhe |
| Leikkaaja | Andrew Hulme |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Levittäjä | Casini Editore |
| Ensi-ilta | 2007 |
| Kesto | 121 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Control on vuonna 2007 valmistunut brittielokuva post-punk-yhtye Joy Divisionin itsemurhaan päätyneestä laulajasta, Ian Curtisista. Se on rock-valokuvaajan ja musiikkivideo-ohjaajan Anton Corbijn ensimmäinen pitkä elokuva, joka perustuu Curtisin lesken, Deborah Curtisin muistelmateokseen Touching From a Distance. Deborah Curtis toimi myös yhtenä elokuvan tuottajista. Pääosaa esittää Sam Riley.[1]
Elokuvan nimi on otettu Joy Divisionin kappaleesta "She's Lost Control", joka johdattelee elokuvan tärkeätä teemaa, hallintaa, jota Curtis ei koskaan elämässään saavuttanut. Kappale perustuu tosielämän epileptiseen tyttöön, jonka Curtis tunsi olevan oma kohtalotoverinsa. Tyttö myös nähdään elokuvassa.
Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla, ja Suomessa se nähtiin ensin Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla.
Elokuvan arviointeja
Control on saanut osakseen lähes yksimielisen positiivista palautetta. Suurin osa suomalaisista nettilähteistä on antanut elokuvalle arvosanan neljä tähteä viidestä. Corbijnin ohjausta on kiitelty sen autenttisuudesta ja realistisuudesta, ja ohjaajaa on muutenkin kehuttu tavasta, jolla hän luo päähenkilöstään mielenkiintoisen henkilökuvan ilman turhaa tyylittelyä. Elokuvan visuaalinen kauneus liittyy vahvasti elokuvan kuvaukseen, jota on kuvailtu valokuvamaiseksi ja kiinnostavaksi. Elokuva kuvaa myös tarkasti Curtisin ongelmia ja epilepsiaa. Näyttelijöistä eniten arvostusta on kerännyt Sam Riley, jonka roolisuoritusta on kuvattu ilmiömäiseksi ja tarkaksi esikuvalleen. Elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle arvosanan 3,5/4 tähteä.[2] Joy Divisionin entiset jäsenet Peter Hook ja Stephen Morris kritisoivat sitä, että useimmat faktat Curtisista on muunneltu elokuvasovitukselle sopivampaan muotoon.[3]
Rooleissa
| Sam Riley | … | Ian Curtis |
| Samantha Morton | … | Deborah Curtis |
| Alexandra Maria Lara | … | Annik Honoré |
| Craig Parkinson | … | Tony Wilson |
| Joe Anderson | … | Peter Hook |
| Toby Kebbell | … | Rob Gretton |
| James Anthony Pearson | … | Bernard Sumner |
| Harry Treadaway | … | Stephen Morris |
| Andrew Sheridan | … | Terry Mason |
| Ben Naylor | … | Martin Hannett |
| Phil Hasted | … | The ”Ace Face” |
| John Cooper Clarke | … | oma itsensä |
Lähteet
- ↑ Husband, Stuart: Sam Riley: the reluctant frontman Culture: Film. 8.2.2008. The Telegraph. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Ebert, Roger: Love will tear us apart Reviews. 25.10.2007. RogerEbert.com. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Joy Division biopic ‘not true’ say band Music News. 29.6.2007. NME. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)