Nykyään Daguurin kieli on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Ajan myötä Daguurin kieli on noussut yhä tärkeämmäksi ja vaikuttaa niin henkilökohtaisella kuin globaalilla tasolla. Ilmestymisestään lähtien Daguurin kieli on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, asiantuntijoissa ja suuressa yleisössä, ja se on synnyttänyt keskustelua sen vaikutuksista, seurauksista ja mahdollisista ratkaisuista. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Daguurin kieli-ilmiötä ja analysoimme sen syitä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tutkimme myös, kuinka Daguurin kieli on vaikuttanut jokapäiväisen elämämme eri osa-alueisiin, ja tulevaisuuden näkökulmia, joita tämän aiheen ympärille nähdään.
Daguurin kieli on Kiinassa elävien daguurien puhuma mongolikieli. Daguurit asuvat koillis-Kiinassa Heilongjiangin maakunnassa, Sisä-Mongoliassa sekä maan läntisimmässä osassa Xinjiangissa.[1] Vuonna 1999 puhujia arvioitiin olevan 96 100 henkeä.[2]
Kansan etnisestä alkuperästä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Eräiden tutkijoiden mukaan daguurit ovat voimakkaan tunguusivaikutuksen kokenut mongoliheimo. Toisten mielestä he ovat mongolikielen 1200–1300-luvulla omaksuneita tunguuseja.[1] Alun perin daguurit asuivat Taka-Baikaliassa Amurin pohjoispuolella. Venäjän laajentuessa 1600-luvulla Kiinan hallitus siirsi heidät Mantšuriaan.[3]
Daguuri luetaan perifeerisiin[4] tai pohjoisiin[5] mongolikieliin. Se jakautuu useisiin toisiaan lähellä oleviin murteisiin. Kieli toimii yhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. 1920- ja 1950-luvuilla tehdyt yritykset kirjakielen luomiseksi eivät ole johtaneet tuloksiin.[6] Lainasanoja on omaksuttu tunguusikielistä, mantšusta ja kiinasta.[7]