Nykyään Dhikr on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Dhikr on kiinnittänyt monien ihmisten huomion joko historiallisen merkityksensä, ihmisten elämässä tai maailmaan kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Alkuperäistään sen vaikutuksiin eri alueilla Dhikr on synnyttänyt keskustelua, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputonta tutkimusta. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Dhikr:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykyään. Lisäksi tutkimme, kuinka Dhikr on vaikuttanut yhteiskuntaan ja kuinka se on edelleen monien kiinnostava aihe.
Dhikr (arab. ذِكْر) on islamissa rituaalinen rukous, jota suufit toistavat tarkoituksella ylistää Jumalaa ja saavuttaa hengellinen täydellisyys. Koraani sanoo: Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa (33:41).[2] Sen mukaisesti dhikr on Jumalan palauttamista mieleen toistamalla hänen nimiään. Dhikr kehittyi Koraanin resitaatiosta lyhyiksi toistettaviksi formuloiksi, kuten , lā ilāha illa ʾllāh (ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala), Allahu akbar (Jumala on suurin) tai al-ḥamdu līʾllāh (ylistys Jumalalle).[3]
Jotkut dhikr -lauseista ovat peräisin juutalais-kristillisestä perinteestä, kuten al-ḥamdu līʾllāh, joka on käännös heprean sanasta halleluja.[4] Islamilaiseen uskontunnustukseenkin sisältyvä ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (latinaksi non deus nisi Deus solus) tavataan 300-luvulta lähtien yleisenä juutalais-kristillisessä kirjallisuudessa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa.[5][6]
Suufit toistavat lauseita joko ääneen tai äänettömästi oikein hengittäen ja luonteenomaisessa asennossa. Kun alkoi syntyä suufilaisia veljeskuntia, kukin omaksui erityisen dhikrinsä, jota toistettiin yksin tai yhdessä esimerkiksi päivittäisten rukousten jälkeen. Näin pyrittiin kokemukseen ykseydestä Jumalan kanssa.[3]