Tässä artikkelissa perehdymme Al-hamdu lillah:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Al-hamdu lillah on ollut eri tieteenalojen kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena alkuperästään sen kehittymiseen ajan myötä. Analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa sekä aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia. Pyrimme monitieteisen lähestymistavan avulla valaisemaan Al-hamdu lillah:n vähän tunnettuja puolia tavoitteenamme tarjota laaja ja rikastuttava näkemys tästä yleistä kiinnostavasta aiheesta.
Al-hamdu lillah (arab. ٱلْحَمْدُ لِلَّٰهِ, al-ḥamdu lillāh) on arabiankielinen fraasi, joka tarkoittaa ”ylistys Jumalalle” tai ”Jumalan kiitos”. Muslimit käyttävät sitä jokapäiväisessä puheessaan, mutta se kuuluu myös muiden arabian puhujien sanavarastoon.
Ilmaisussa on kolme osaa:
1. al-, määräinen artikkeli
2. ḥamd(u), "ylistys"
3. li-llāh(i), prepositio + substantiivi Allāh. Li- on datiivia ilmaiseva prepositio.
Lause esiintyy useita kertoja Koraanissa ja ensimmäisen kerran jo Koraanin avaussuuran al-Fatiha toisessa jakeessa: Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle.[1] Sanan "ylistys" juurikonsonantit ovat Ḥ-M-D, ja ne esiintyvät myös sanassa ”Muhammed” ja muissa samasta juuresta johdetuissa nimissä (Ahmed, Hamid, Mahmud jne.).
Lyhyestä rukouksesta al-hamdu lillah kerrotaan useissa haditheissa. Niissä profeetta Muhammed suosittelee sitä.
Ilmaisu al-hamdu lillah eli "ylistys Jumalalle" on arabialainen käännös heprean sanalle halleluja. Halleluja tarkoittaa "kiittäkää (tai ylistäkää) Herraa". Ylistyslaulu Halleluja on siirtynyt juutalaisesta synagogapalveluksesta myös kristilliseen jumalanpalvelukseen.[7] Halleluja esiintyy 24 kertaa Vanhan Testamentin psalmeissa ja neljästi Ilmestyskirjassa.[8]
Englanninkielisessä maailmassa huudahdus Praise the Lord! (ylistäkää Herraa!) on sekä liturginen että päivittäinen tervehdys.[9]